Reaching for the Stars Together

Ilmoitusluonteista asiaa (taas)

2011-11-30T01:58:00.002+02:00

Tämä postaus ei taida olla mikään yllätys, varsinkin, kun aiheesta on tullut puhuttua jo aiemmin.

Kuten näkyy, postailutahti on vain hidastunut. Osittain syynä ovat olleet gradukiireet, osittain selkeä motivaation puute. Kaukosuhteilu on piakkoin saamassa päätöksen ja kriisistäkin on joten kuten selvitty, sillä allekirjoittanut on jo aloittanut tavaroidensa pakkaamisen säilytyslaatikoihin. Nyt tuntuu taas, että olen kuin olenkin valmis jättämään Suomen taakse ja siirtymään innolla kohti uusia seikkailuja.

Tämän blogin tarkoituksenahan on alusta pitäen ollut elämä kauko- ja ulkkissuhteessa. Mutta koska elämäntilanteeni on muutaman kuukauden sisällä muuttumassa, on blogi tullut lähes tiensä päähän. Eikä nyt ole ollut intoa kirjoitella oikein mistään, ehkäpä juuri siksi, että tiedän blogin kohtalon olevan tällainen. Tämä on ollut ensisijaisesti kaukosuhdeblogi, joten sellaiseksi se sitten saa jäädäkin. Eli tämän blogin alla en aio enää kaukosuhteilun loputtua jatkaa.

Uusien tuulien ja toisenlaisen näkökulman myötä olen innolla aloittanut uuden blogin. Blogin linja on selkeästi pinnallisempi, joskin jotakin omaan elämään liittyviä juttuja tulen siellä myös varmaan jakamaan. Linkkiä en täällä (ainakaan vielä) jaa, tosin lempparibloggareille, joiden kanssa olen kommunikoinut hieman enemmän, aion uudesta blogista vinkata sitten erikseen... :)

Blogini pysyy vielä kartalla siihen asti, kunnes yhteenmuutto on saatu toteutettua, ja blogille tehtyä viimeinen voitelu.

Mietelauseita

2011-11-22T15:04:00.003+02:00

Pidän kovasti kaikenlaisista mietelauseista. Varsinkin sellaiset elämää koskettavat pienet viisaudet ja muistutukset ovat ihan lemppareitani, vaikka ehkä ovatkin hieman kliseemäisiä. Toisaalta pidän myös mietteistä, joista näkyy pieni humoristinen sävy, sellainen, joka ensi lukemalta rupeaa naurattamaan.

Viime kauppareissulla hankin taas muutaman tällaisen mietekortin...

Kun annat rakkaudelle pikkusormen, se vie myös nimettömän. -Sami Feiring

Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla, täytä vuodet elämällä.

Olemme juuri sen ikäisiä jollaisiksi tunnemme itsemme.

Jos istuttaisin kukan joka kerta kun ajattelen sinua, asuisin puutarhassa.

Voit valita tuhansista teistä

Voit valita, ja voit erehtyä

Kunhan vain valitset oikein mihin kohtaan, kenen syliin, painat lopulta pääsi

-Tommy Tabermann

Kansainvälinen Lapsen oikeuksien päivä

2011-11-20T08:00:00.032+02:00

Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista.

Lue lisää sopimuksesta ja julistuksesta.

Kun näin tämän Martina McBriden surullisen musiikkivideon Concrete Angel, totesin, että se sopii kuin nakutettu tähän päivään muistutuksena kaikille aikuisille, että lapset ovat vielä pieniä ja viattomia, puolustuskyvyttömiä. He eivät ole syyllisiä aikuisen pahaan oloon, joten heidän ei myöskään tulisi joutua näkemään tai kokemaan raskaita asioita. Kaikille lapsille tulisi sitä vastoin tarjota mahdollismman iloinen ja elämänmyönteinen lapsuus. Pidetäänhän kaikki huolta lapsista ja heidän turvallisuudesta.

Syötäviä LV-laukkuja...

2011-11-13T12:05:00.006+02:00

Katselin weheartit.com sivustolla kuvia, kun vastaan tulivat tällaiset... :)

Siinä kakkuideoita niille päivänsankareille, joille LV on ihan lemppari! Ja toivottavasti lahjapaketista kääriytyy tällöin jotakin samankaltaista...

La Disparition

2011-11-12T17:30:00.001+02:00

Kuka tietää mitä tarkoittaa lipogrammi? Se on kirjoitustapa, jossa on jätetty käyttämättä jotakin kirjainta tai kirjaimia. Tämä kuuluu osaksi OuLiPo:n (Ouvroir de Littérature Potentielle = potentiaalisen kirjallisuuden työpaja) kielellisiin kokeiluihin. Lipogrammi oli siis yksi OuLiPo:n luomista säännöistä, jota tuli noudattaa mahdollisimman tiukasti.

Ranskalainen Georges Perec taitaakin olla yksi tunnetuimmista lipogrammitaitajista, sillä hän on kirjoittanut kirjan nimeltä La Disparition, jossa EI esiinny yhtäkään e-kirjainta. Kuulin tästä kirjasta muutamia vuosia sitten, ja mielenkiinnosta tietysti hankin kyseisen kirjan. Olihan se pakko nähdä ja lukea, miten joku on onnistunut kirjoittamaan kokonaisen kirjan käyttämättä yhtä aika yleistäkin kirjainta.

Sen enempää mitään kirja-arvosteluita antamatta, täytyy sanoa, ettei kirja ole kyllä mistään helpoimmasta päästä. Kun sen aikoinaan ostin, sanoivat ranskalaiset, että on jokseenkin korkealentoista myös heille itselleen saatikka sitten ei ranskankieliselle.

Mutta nostan hattua Perecille, että on saanut kokonaisen kolmesataa sivuisen kirjan aikaan tällaisella menetelmällä.

Autumn outfit

2011-11-09T17:05:00.001+02:00

Ennen kuin tuo talvi ennättää tulla, esittelen teille vielä tämän syksyn lemppariasuni. Tätä asuyhdistelmää on tullut käytettyä yksi jos toinenkin päivä. Vielä kun oheen löytyisi matalat suklaanruskeat nahkanilkkurit, olisi asu ainakin minun silmissäni aikas täydellinen. :) Sellainen maanläheinen ja rento.

1. RL:n palmikkoneule

2. Karen Millenin farkut

3. H&M:n puuvillapaitis

4. RL:n hunting vest

5. Nini's nahkavyö

Alla vielä hieman yksityiskohtia; ja cross-body bag muuten sopii loistavasti asun kanssa.

Mitä pidätte?

Pohdituttaa

2011-10-26T17:15:00.022+03:00

Jos on gradu ja sen valmiiksi saattaminen pohdituttanut niin, niin ovat myös vähän edessä olevat muutoksetkin. Joskus on vain pakko saada omat ajatukset paperille (ja oikein julkiseen levitykseen :))... Mistäköhän sitä oikein aloittaisi?! Anteeksi monsteripostaus.

Kaikki, jotka ovat blogiani pidempään lukeneet, tietävät, että tarkoitukseni on muuttaa alkuvuonna poikaystävän luokse ulkomaille asumaan. Eikä siinä mitään, suunnitelmat ovat olleet jo pitkään tämänlaiset. En tiedä osaanko tuntemuksiani oikein hyvin tuoda esiin, mutta tuntuu, että olen tällä hetkellä vähän sekaisissa tunnelmissa. Nytkin olen taas aloittanut yhteenmuuton "siirtämisen" helmikuuhun! Mies naureskelee toivottomana, että Arvasin, että aiot taas siirtää aikataulua... kohta se onkin toukokuu ja elokuu jne. Tämä on kyllä niin totta. Olen tainnut olla meidän suhteessa se osapuoli, joka on pannut ns. kapuloita rattaisiin eli hidastellut enemmän. Mieshän oli jo valmis kosimaan toisena tuntemisvuotena, mutta sanoin, että kihloja ei tohdi vielä ajatella, kun asutaan eri maissakin. Haluan ennen kihloihin menoa kuitenkin asua yhdessä ensin. Toisaalta tiedän hyvin, ettei kaukosuhteemme voi jatkua enää kuudetta vuotta kauempaa. Nyt on pakko ottaa ja lähteä! Tehdä päätös ja toteuttaa se!

Nyt kun yhteenmuutto alkaa todella olla ajankohtainen, yhtäkkiä tuntuukin, että kaikki tuleekin ihan liian äkkiä, ilman, että on saanut ajan kanssa asiaa suunnitella. Vaikka aikaahan tässä on ollut enemmän kuin tarpeeksi! Emme ole sopineet mitään varsinaista päivää, vaan sitten muutetaan, kun minun opinnot on saatu päätökseen, ja kun hän tietää enemmän työkuvioistaan. Mutta en tiedä osaisinko muuttaa tuosta noin vain muutaman päivän tai viikonkaan sisään!? Hassua, sillä en ole koskaan tuntenut olevani sellainen ihminen, joka ei uskaltaisi hypätä tai ottaa ns. riskiä tuntemattomaan. Ranskaankin uskalsin tuosta vain lähteä 19-vuotiaana osaamatta juurikaan kieltä tai tuntematta kovin hyvin maata. Ja nyt jo pitkään kaukosuhteilleena ja opiskelleena alankin vaatimaan lisää aikaa. Ehkä ette tiedä koko totuutta, mutta kaikki tuntuu itselleni niin lopulliselta. Itse asiassa saattaa olla, että kerran kun olen Suomesta sitten lähtenyt, en tänne enää palaa, siis asumaan. Miehellä tuskin on työmahdollisuuksia Suomessa, joten siinä se, elämäni Suomessa on ohi tuosta noin vain, yhtäkkiä, liian nopeasti, ilman, että ole siihen millään lailla valmistautunut. Täten koko tähänastinen elämä ja siinä näyttelevät läheiset häviävät kuin tuhka tuuleen. Kaikki jää vain muistoihin. Ehkäpä otan tämän nyt vain vähän liian vakavasti.

Tiedän, että pitää elää ja elää nimenomaan hetkessä liiaksi katsomatta taakseen tai eteen. Enkä ymmärrä, miksi tuntemukseni kiemurtelevat edestakaisin. Olenhan aina ollut innostunut kaikesta uudesta ja motivoitunut, kun saa nähdä ja tehdä kaikenlaista. Olen aina myöskin halunnut asua ja työskennellä ulkomailla, joten sinne muuttaisin joka tapauksessa, en pelkästään miehen perässä. Enkä siis ymmärrä, miksi ajatukset heittelevät sinne tänne. Ero taitaa kuitenkin olla siinä, että ilman miestä, Suomen ja tämän elämän taakse jättäminen ei olisi niin lopullista. Voisin aina palata takaisin, kun siltä tuntuu. En siis ole ehkä koskaan ajatellut muuttavani täysin pysyvästi ulkomaille. Se on varmasti mukavaa ja mielenkiintoista hetken, mutta entä 20 vuoden päästä!? Tosin 20 vuoden ulkomailla asumisen kokemus varmasti muuttaa omaa katsomusta, ja sopeutuminenkin on helpompaa. Esimerkiksi mieheni on asunut lapsuudessa monissa eri maissa isänsä työnsä vuoksi, joten hän on sanonut sopeutuvansa mihin tahansa ympäristöön. Samalla hän on avoin kaikelle uudelle, eikä koe liikaa patrioottisuutta Ranskaa kohtaan. Myös hän on aina halunnut asua ja työskennellä ulkomailla. Itsekin kuvittelen olevani sopeutuvainen, tai ainakin keskimääräistä paremmin sopeutuva, joten en usko tämän nyt olevan mikään ylitsepääsemätön ongelma, ehkä vain tällaista hetken herkkyyttä. Aika näyttää!

Tällä hetkellä tuleva elämäni ulkomailla tuntuu vieraalta ja liiankin tuntemattomalta. Enhän edes tiedä, missä tulemme kahden kuukauden kuluttua asumaan, ja minne se pysyvä koti joskus sitten rakennetaan. Se voi olla yhtä hyvin Euroopassa, miehen nykyisessä asuinmaassa Briteissä tai jossakin ihan muualla. Opintojen aikainen elämäni on ollut suhteellisen tuttua ja turvallista. En välttämättä halua elää tällaista elämää jatkuvasti, sillä siitä voi ajan kanssa tulla tylsää, mutta suuri muutos on suuri muutos isolla M:llä. Ulkomaille muutto, työelämään siirtyminen, yhteenmuutto miehen kanssa ovat kaikki niin isoja asioita ja varsinkin, kun ne tapahtuvat kaikki yhtä aikaa, että harva varmaankaan kykenee suoritumaan tästä ilman jonkinlaisia päänsisäisiä pohdintoja!?

Minulle tosin suuri muutos tulee olemaan se, että ensi alkuun saatan olla kokonaan ilman työtä. Ehkä tämän voi ymmärtää, jos kerron, että olen yläasteelta asti ollut mukana työelämässä. Ensin tietysti vain kesätöiden- ja joulunalustöiden merkeissä, mutta lukiovuosien jälkeen olen ollut ihan koko ajan töissä. Yhteenmuutosta johtuen joudun ehkä ensi kertaa olemaan jonkin aikaa ilman työtä, joten voitte kuvitella, miten vaikeaa sitä on hyväksyä. Työtä vailla oleminen hakkaa koko ajan vastaan. Tietystikään en voi tietää, vaikka löytäisin nopeasti ja helpostikin työtä, mutta pelottaa, jos en löydäkään. Varsinkin kun tilanne työmarkkinoilla on mitä on nykypäivänä. Olen aina tottunut ansaitsemaan omat rahani ja hankkimaan tarvitsemani itse (vanhempien kukkarolla en ole sitten alaikäisyyden päivien jälken joutunut käymään, enkä kyllä kävisikään - enkä ole opintolainaakaan suostunut ottamaan), joten voitte myös uskoa, miten vaikeaa on hyväksyä, että joku muu maksaisi kaiken. Mieluummin jopa olisin suhteessa se osapuoli, joka maksaa. Jotenkin minulle tulee huono omatunto, jos elelisin toisen varoilla. Tai sitten vain kannatan tasa-arvoista rahankäyttöä suhteessa. Olemme kyllä keskustelleet asiasta miehen kanssa, eikä hänen puoleltaan ole asiassa ongelmaa, mikä sinänsä huojentaa mieltäni.

No ehkä ei tarvitse silti pelätä, sillä ymmärtääkseni ylempi korkeakoulututkinto on kuitenkin arvossa ulkomailla, joten toivottavasti työpaikan löytäminen ei ole ihan kiven takana. Ja olihan se Tahitille muuttanut ystävänikin löytänyt työpaikan 15 minuutissa parin viikon sisään muutosta! Aika hyvin!

Toinen, mikä liittyy oikeastaan edelliseen, on se, etten tosiaan tiedä ensi vuoden asuinpaikkaa varmasti tai kuinka usein joudumme muuttamaan maasta toiseen. Juuri, kun on saanut elämän rakennettua jonnekin, joutuukin sen jättämään ja siirtymään taas uuteen. Työpaikan etsintä on minulle täten vaikeaa etukäteen ja mahdollisesti myös paikan päällä, jos emme asu Euroopassa, tosin voin helposti harjoittaa ammattiani missä vaan. Olen kyllä toisaalta toivonut työskenteleväni eri maissa tai monikulttuurisissa kansainvälisissä yhteyksissä, joissa muutot ja matkustelut ovat melkeinpä arkipäivää. Mutta ero on siinä, että nyt suunnistetaan miehen töiden perässä, ja itse joudun tyytymään siihen, mitä paikan päältä löytyy. Olen monesti miettinyt kaikkea tätä, ja mitä siitä seuraa, kun yhteen muutamme. Miehen työn perässä joudumme muuttamaan, joten muutaman kerran on tullut eteen kriisin paikka, kun tajusin, että niin, miten käy minun unelmieni? Sanoinkin miehelle, että tuntuu, kuin minun unelmat olisivat vedetty vessasta alas. Siis unelmia, jotka koskevat työtä. Taidamme molemmat olla jonkinmoisia uraihmisiä, tai ainakin, kun olen ammatin itselleni pitkien opintovuosien jälkeen hankkinut, toivon tietysti, että niitä töitä myös saisin sitten tehdä. Toisaalta unelmia ei aina toteuteta tuosta vaan, vaan se ottaa oman aikansa ja vaatii paljon työtä. Täten voi ollakin ihan hyvä, että alkuun pääsen työskentelemään mahdollisesti monissa eri maissa ja erilaisissa työympäristöissä, erilaisten ihmisten ja kulttuurien keskellä. Onhan tämäkin jo etu ja kokemus. Lisäksi kukapa ei voisi sanoa ei matkustamiselle ja uusien maiden näkemiselle!? Miehen kanssa tästä on siis tullut keskusteltua enemmänkin, ja hänellä saattaisi olla hankaluuksia muuttaa minun töideni perässä, sillä hänen työnsä ovat lokaalisesti keskittyneemmät. Hän on myös vakuuttanut, ettei hän aio olla unelmieni ja työmahdollisuuksieni tiellä. Ilman muuta, jos saan mielettömän unelmien paikan jostakin, missä taas hänellä ei ole työmahdollisuuksia, minun täytyy paikka silti ottaa vastaan. Onhan tässä nyt jokaisen oma elämä kyseessä. Ja onhan aina internetpuhelut mahdollisia.

Nyt mietinkin, että olenko ihan hölmö, kun pohdin vain, että mitä käy omien työunelmieni. Minulla on upea mies, joka on yhtä lailla jaksanut pitää huolta suhteestamme, ja joka haluaa jakaa elämänsä minun kanssani. Kaikkein tärkeintähän loppupeleissä on ne läheiset ihmiset ja heidän kanssaan vietetyt hetket. Työ on vain työtä. Ehkäpä minun kannattaa jättää omat työunelmani hetkeksi muualle, ja katsoa, mitä (hyvää) elämä minulle tuo. Voinhan vielä yllättyä. Voin saadakin jotain parempaa kuin, mitä unelmissani olin toivonut. Ja miehen kauniit sanat, mitä tahansa sitten päätätkin, niin tulen aina rakastamaan sinua, liikuttivat minut. En minäkään lakkaisi ikinä rakastamasta häntä, enkä voisi koskaan löytää parempaa ihmistä vierelle.

Kolmas asia, jota olen jo etukäteen ns. surrut, on se, että en tule näkemään rakkaita rakkaita sisaruksiani pitkiin aikoihin. Minulla on maailman ihanimmat sisarukset (niin kuin varmaan kaikilla muillakin :)). Tulemme kaikki toistemme kanssa hyvin toimeen, meillä on kaikilla aina niin hauskaa keskenämme, ja autamme tarpeen tullen toisiamme jne. He ovat kaikki parhaita ystäviäni, jotka kuuntelevat ja antavat neuvoja, piristävät... En tiedä, miten voisin elää ilman heitä. Siksi onkin ihan kamalaa jättää ihana ja kaunis kotimaani, jossa asiat ovat erittäin hyvin verrattuna muihin maailman maihin, ja jättää ihmiset, joita kohtaan tunnen yhteenkuuluvuutta eniten maailmassa.

Kuvat: weheartit.com

Kyllä tässä mieli myllertää sinne tänne, eikä tiedä, mitä ajatella, kun ajattelemista on niin paljon. :) Painiiko joku samanlaisten tuntemusten kanssa, tai onko jollakulla antaa vinkkejä, miten tällaisista tuntemuksista pääsee eroon? (Itselleni varmaan antasin vinkin, että älä ajattele!) :)

Virallisesti

2011-10-03T17:16:00.003+03:00

Heips pitkästä aikaa,

Kuten varmaan viime aikaisesta postailemattomuudesta voi huomata, jätin blogini nyt sitten kuitenkin suoraan tauolle. On itse asiassa ollut ihan hyvä olla vähän aikaa ilman bloggailua, joten eiköhän se motivaatio jatkamiselle taas jonkin ajan päästä palaa takaisin?! Saa nähdä.

Tauko on ollut hyväksi myös gradulleni. Nyt olen edistynyt niin paljon, että jäljellä on enää vieraskielinen lyhennelmä tutkimuksesta jäljellä. Sitä olen tänään kirjoitellut ja tarkoitus on saada se viikon loppuun mennessä valmiiksi, sillä ensi viikolla ajattelin käydä proffan luona keskustelemassa, että miltä vaikuttaa. Tämän jälkeen täytyy vielä vähän muokkailla, oikolukea, järjestellä jne... ja toivottavasti lokakuun loppuun mennessä kaikki olisi kunnossa ensimmäisen version palautusta varten.

Näin lyhyesti kuulumisiani.

Toivotan kaikille vielä oikein hyvää syksyn jatkoa, ja palaillaan, who knows, kuukauden kuluttua... tai kenties kokonaan uuden blogin merkeissä... :) Ja yritän kovasti seurailla kaikkien ihanien blogeja aina kun aikaa on. :)

Gradun ja blogin kohtalon selvittelyä

2011-09-13T19:40:00.004+03:00

Mitä teille kuuluu rakkaat lukijat? Long time, no see tai ainakin siltä tuntuu, kuin olisi montakin viikkoa kulunut, kun olen täällä viimeksi visiteerannut. Nyt olen taas omaksi onnekseni löytänyt kunnon motivaationpoikasen gradun loppuunsaattamiseksi, joten eiköhän se tämän kuun loppuun mennessä ole jo siinä vaiheessa, että voisi aloittaa varsinaisen viimeistelyn. Tänään kävin vielä hieman kirjastossa tutkimassa muiden graduja, kun tuli itselle pienen pieni tänka på.

Koko vuoden olen käyttänyt pöytäkonettani kirjoittamiseen, mutta alkusyksystä otin ehkä sellaisen kolmen vuoden tauon jälkeen vanhan Acerin kannettavani käyttöön. Btw, jonka kirosin ennen pöytäkonettani alimpaan maanrakoon, ja vannoin, että heitän koneen ikkunasta alas, vasaroin sen tuusan nuuskaksi ja lopuksi vielä upotan Aurajokeen. :D Siis tällaisia tuntemuksia tämä kannettavani herätti aikoinaan. Nyt se on onneksi toiminut ihan kiitettävästi, on varmaankin saanut sen kolmen vuoden käyttämättömyyden aikana levätä tarpeeksi.

Käyttöön kone pääsi, sillä jostain syystä tykkään mielummin istua ja kirjoittaa pehmoisella sängylläni. Tuntuu, että saan tällä tavoin paljon enemmän aikaiseksi kuin ihan vääränlaisessa ja vääräntasoisessa tuolissa istuen. Lisäksi pöytäkoneen näyttö on kokoa 23', joten tuntuu, että näkökenttä on hieman liian laaja pelkän wordin käyttöön. Ja hyvä pointti on myös se, että nettitikku on kiinni pöytäkoneessa, enkä sitä sitten irrottele kannettavaa varten, joten netissä surfailuunkaan ei ole samanlaista pakkoa. Niin ja itse asiassa jo nuorempana totuin aina tekemään läksyni ja lukemaan kokeisiin sängyllä, joten ehkä tämä on jäänyt tottumuksena niiltä ajoilta. Työskenteleekö joku muukin muualla kuin pöydän ääressä istuen?

Kuten olette ehkä huomanneet, bloggailu on nyt siis jäänyt gradun takia hieman vähemmälle huomiolle. Mutta ei se ole ainoa syy, itse asiassa jo kesästä asti olen kyllä miettinyt, että mitä minä tämän kanssa teen, jatkanko vai lopetanko kokonaan. Eikä se nyt siitä, ettenkö ehtisi enää kirjoittamaan, onhan täällä ollut blogista taukoa yhdellä sun toisella, mutta tuntuu, että motivaatio on vain hieman lopahtanut ja blogini tarkoitus eksynyt. Sitäkin olen miettinyt, että loisin kokonaan toisen blogin hieman toisenlaisesta näkökulmasta, jota voisin kirjoitella ihan itseäni piilottamatta. Nythän blogini sisältö kulkee jokseenkin henkilökohtaisella tasolla, joten omilla kasvoillani en valitettavasti halua esiintyä. Ajattelin nyt kuitenkin, että ennen blogin täydellistä täystyrmäämistä annan puheenvuoron teille lukijat. Mutta siitä sitten myöhemmin... :)

Travel diary pt. 2

2011-09-10T16:30:00.002+03:00

Seuraava retkipäivä Isle of Wightin saarella vei aivan toisenlaisiin maisemiin.

Matkapäivä 2

Matkaan lähdimme tällä kertaa jo aamuvarhaisella. Otimme tuttuun tapaan kyydin ilmatyynyaluksella ja suuntasimme jälleen Ryden kaupunkiin. Ryde onkin muuten saaren suurin kaupunki.

Saavuttuamme hyppäsimme melkein heti Island Coaster -bussin kyytiin ja hurautimme 2,5h bussimatkalle saaren rannikkoa pitkin Alum Bayhin saaren länsiosaan. Alla näette bussireittimme.

Kuvat: Southern Vectis

Koska tämänkertainen bussimme ei ollut open top -mallinen, oli loistokkaita valokuvia hieman hankala saada otettua kosteiden bussin ikkunoiden takaa...

Maisemissa ei silti ollut valittamista.

Hauskaa asumista tuossa ylimmäisessä kuvassa.

Saavuimme Alum Bayhin, jota päätimme lähteä tutustumaan lähemmin...

Löysin tuollaisen hauskan eroosiosta kärsineen kiven... Teki mieli ottaa kivi mukaan, mutta jätin sen sitten kuitenkin rannan aallokoihin.

Matka Alum Baysta jatkui the Needleseille.

Ja sitten saavuimme retken päätepysäkille, the Needles, olkaa hyvät. Paikka on muuten toiminut vuosien 1956 ja 1971 välillä "Black knight" ja "Black Arrow" -rakettien testipaikkana.

Asiasta toiseen: ikinä en ole elämässäni kokenut yhtä kovaa tuulta kuin tuolla jyrkänteen reunalla. Osuvasti varmaankin kuvaa äidilleni jälkeenpäin lähettämä viesti: niin kova oli tuuli, että mulla on varmaan aivot takaraivossa. Niin, ja hyvä, että katsomaan pystyi, tuuli oli kuin paineilmalaite, kuivasi silmätkin ihan hetkessä. :)

Jylhien maisemien ihailujen jälkeen palasimme väsyneinä takaisin kotiin.

Deux semaines sans se voir - ça suffit maintenant

2011-09-06T18:50:00.001+03:00

Arvatkaas mitä? Emme ole nähneet poikakaverin kanssa kahteen viikkoon ja nyt on ihan mitta täysi tän suhteen. Hänhän oli siis ensin viikon Ranskassa lomalla, ja takaisin tullessa ei ole internet toiminut päivääkään. Nyt hän siis odottelee, että proprio saa hoidettua netin kuntoon. Eilen omistaja oli käynyt jonkun nettityypin kanssa modeemia ihmettelemässä, joten jos tällä viikolla vihdoin ja viimein tapahtuisi edistystä asiassa. Ja on se hänelle itselleenkin aika ikävää, kun nykyään nettiä tarvitsee aika moneen asiaan.

Olemme puhuneet puhelimitse ja lähetelleet tekstareita ja meilejä, mutta ei se oikein ole sama asia kuin toisen näkeminen ns. livenä (eli meidän tapauksessa virtuaalisesti). Tämä episodi on vain vahvasti vauhdittanut ajatusta siitä, että yhteenmuutto todella tapahtuisi ensi tammikuussa. Ei kukaan jaksa näin kauaa olla erossa toisesta, taidammekin olla hieman hulluja sen suhteen. Itsekään en oikein tajua, miten ihmeessä olemme kestäneet näinkin pitkälle. Eipä siinä taida sen suurempaa syytä olla kuin, että toisen kanssa on niin mukava olla, ettei välimatkakaan tapa yhdessäoloa. :)

Rouge à lèvres

2011-09-04T11:15:00.002+03:00

Kerroin tuossa kuukauden päivät sitten, että etsinnässä on huulipuna. Minulle siis aika vieras käsite, kun olen tottunut pitämään huulet naturelleina tai korkeintaan käyttänyt huulikiiltoja.

Minulla on kyllä aikoja sitten ollut "käytössä" yksi Lumenen puna, joka sekin lähellä huulieni omaa väriä. Mielestäni minulle siis sopii parhaiten vain huulieni omaa väriä hieman korostava sävy. Nii-i, kyllä niitä huonojakin valintoja on tullut kokeiltua, ja ihan valokuviin saakka ovat päätyneet todistusaineistoksi. :D

No asiaan, kokeilin tuota Lumenen punaa huvikseni pitkästä pitkästä aikaa, ja kas kummaa, innostus oli suuri. Päätinkin käyttää taxfree-pyörähdykseni hyödyksi ja hankkia uuden samansävyisen punan huulilleni. Lista vaati löytämään aika täydellistä punaa, johon eräskin myyjä sanoi, ettei sellaista taida kyllä olla olemassakaan. Jaahas, ei se maailma ole sitten paremmaksi muuttunut huulipunateollisuudessa. Mitään ihmetuotteita, jotka kestävät koko pitkän päivän, eivät jätä jälkiä hampaisiin tai lasiin, pitävät huulet pehmeinä ja kosteutettuina, ei kuulemma löydy tämän taivaan alta.

Koska minulla oli hyvin aikaa kiertää koko taxfree, vaikka useampaan kertaa, piipahdin katselemassa useampien merkkien punia. Diorin punat, joita moni on ainakin blogeissaan kehunut, eivät kyllä minua koukuttaneet. Jotenkin liian huulikiiltomaisia ja tahmaisen oloisia...

Poikaystäväni äiti käyttää Sisleyn tuotteita, joten häneltä olen saanut kuulla suosituksia niistä. Seuraavana kävin siis Sisleylla. Ja yksi rasberry-jotakin-niminen puna melkein päätyikin ostoskoriin, mutta päätin vielä kierrellä muita merkkejä läpi.

M.A.C.illa oli laaja värivalikoima, vähän liiankin laaja. Tuleeko muillekin sellainen pieni pakokauhu, kun on liikaa vaihtoehtoja? Positiivista olen tästäkin merkistä kuullut, mutta sekin sitten jäi.

Sitten bongasin vielä Chanelin. Siellä oli sopivasti värivaihtoehtoja, joista löytyi todella helposti ne oikeat värit. Kokeilin Rouge Cocoa kämmenselälle, ja ah, se tuntui iholla todella mukavan pehmeältä eli varmasti mukavantuntuinen myös huulilla. Tuli vähän samanlainen fiilis kuin Harry Potterissa Harryn hankkiessa taikasauvaansa! :D Jostain kävi sellainen salamyhkäinen henkäys, että tämä se on. Siinä sitten mietin vielä kahden värivaihtoehdon (11 ja 17) välillä, joista loppujen lopuksi valitsin aavistuksen tummemman eli tuon 17 - orchidéen.

Eipä muuten ihme, että tuntui pelkästään jo käden iholla pehmeältä, nimittäin paketin kyljessä lukee: kosteuttava satiinimainen huulipuna. Sellainen se kyllä onkin. Ja erinomainen kaikin puolin, lähellä minun täydellisyydentavoitteista listaa. :)

Olen nyt käyttänyt punaa lähes kuukauden ajan töissä ja ulos lähtiessä. Alkuun oli kyllä tottuminen punan käyttöön, mm. heiluttelin jatkuvasti huuliani, mutta nyt osaan olla niinkin, etten mieti koko huulipunaa.

Ensimmäinen käyttökerta taitaa olla se kerta, joka kertoo parhaiten sen, vastasiko tuote sitä, mitä olin hakemassakin. Ja voin sanoa, että tämä puna vastasi ehkä ennemmänkin kuin olin loppujen lopuksi odottanut. Ensinnäkin puna on, kuten sanottua, mukavan pehmoista huulilla, eikä kuivata niitä. Toiseksi, laitoin huulipunaa ennen työvuoroni alkua kotona, jätin punan kotiin, joten en lisännyt sitä lainkaan päivän aikana, ja kuulkaas illalla tuo toinen puoliskokin huomasi ilman minun huomautustani, että minulla on huulipunaa. Eli kesto on mitä mainioin omiin tarpeisiini.

Töissäkin tytöt olivat huomanneet huulipunani ja kysyivät, että mitä on. He ihmettelivät kovasti, etten ole koko työpäivänä punaa lisännyt, ja silti sitä on hyvin vielä huulilla.

No täytyy nyt kuitenkin myöntää, että vaaleneehan se puna kuitenkin huulilta, eli ei se ihan sitä kahdeksaa tuntia näytä siltä kuin olisi juuri laittanut. Ja ihan heti ei kannata punan laiton jälkeen juoda, sillä sillä saa jätettyä kauniit huulen jäljet lasiin. :) Tosin, työssä kun olen puolessa väliä vuoroa käynyt tauolla, ei lasiin ole jälkiä kuitenkaan jäänyt, vaikka punaa huulissa on ollutkin. Aivan kuin punan pohjakerros olisi liimautunut huuliin!?

Yksi, mistä myös pidän tässä punassa, on sen pigmenttisyys, pienen pieni kiilto ja tasaisuus huulilla. Antaa hyvin väriä ja huulet näyttävät sileiltä ja tasaisilta eli huulten poimuja ei näy.

Olemassa on varmasti yhtä hyviä, jollei parempiakin huulipunia (täytyy varmaankin testata sitä Sisleytä tai M.A.Cia vielä - tietääkö joku niiden laadusta?), mutta tällä hetkellä tämä Rouge Coco on itselleni oikein sopiva ja sellainen pieni arjen luksustuote, jonka laadukkuus ja toimivuus ihastuttaa joka kerta, kun punan huulille levittää.

Kuva

Kesäasuja 2011

2011-09-01T20:22:00.000+03:00

Lupasin esitellä jokunen aika sitten muutamia asuvalintojani viime kesältä. Tiedän, syksy on ovella ja kaikilla varmasti katseet jo syksyn asuissa, mutta tänäänkin oli vielä mukavan lämmintä ja aurinkoista ainakin täällä Turussa, joten eiköhän tällaisen postauksen nyt vielä uskalla julkaista. :)

Ihan siistillä basic-linjalla ovat asuni olleet, ei siis mitään erikoista tai eipä oikeastaan mitään viimeisen muodinkaan mukaista. Tykkään ennemminkin asujen pienistä yksityiskohdista tai jipoista ja selkeistä väriyhdistelmistä. Nyt kalastelenkin vaatekaappiini lähinnä vain yksinkertaisia, joissa kuitenkin olisi se jokin, hyvin yhdisteltäviä vaatteita ja asusteita.

Alla kollaaseja asuistani tuotemerkintöineen.

Sinistä ja valkoista. Raitaa. Merellisyyttä. Ja mulle tulee tuosta raitapaita-asusta ihan mieleen venetsialainen kondolinkuljettaja. Tuleeko teillekin? :D

Turkoosia ruskean sävyjen kanssa. Ja voi olla, että ette kiinnittäneet huomiota, hope so, mutta minua nuo rintsikkani häiritsevät kuvissa. Ihme töröttimenmuotoiset. :D No, eipä hätää, ostin nimittäin Wonderbralta olkaimettomat rintsikat. Niistä ei onneksi tule tuollaista mini-Madonna fiilistä. :D

Valkoista ja vaalean sävyjä.

Mustakin oli käytössä.

Relax relax -asu.

Erilaisia shortsikokonaisuuksia.

Jos joku kysyisi, että millainen tyyli sinulla on pukeutumisessa, en varmaan osaisi vastata. Mielestäni asuni ovat aina siistejä ja huoliteltuja, mitään kovin extremeä ja tyylillisesti aivan vastakohtaisia asuja ei minun päälläni useinkaan nähdä. Esim. siisti jakku ja farkkushortsit on yhdistelmä, jota en osaisi päälleni pistää, sillä niiden välinen tyylikuilu on minusta niin huima. Mutta tällaisiakin asuja nähneenä, voin sanoa yhdistelmän olevan vallan mainio. Ehkä joskus pitäisi ottaa askel pois tällaisesta perinteisestä "nämä sopivat yhteen"-ajattelusta ja kokeilla. Kuten näkyy yllä olevista kuvista, sekä ylä- että alaosat vastaavat aika usein tyylillisesti toisiansa.

Ja siihen tyylikysymykseen palatakseni, ehkä voisin toistaa itseäni ja sanoa tyylini olevani siisti basic, jossa joskus on ripaus tyttömäisyyttä ja toisinaan taas sporttisuutta ja rentoutta. Muuten taidan pysyä aika keskilinjalla ei suuntaan eikä toiseen suuntaamatta. Ja itse asiassa pidän näiden kolmen tyyliyhtälön kokonaisuudesta. Sopii minulle, joka ei kykene olemaan yhden tyylin lyyli. Välillä on kivaa pukeutua aavistuksen virallisemmin ja ns. aikuisemmin, välillä taas selvästi tyttömäiseen tyyliin ja toisinaan taas super rennosti ajatuksella vapaa kuin taivaan lintu. Business-tyylisestä pukeutumisesta pidän tyylillisesti, mutta luulen, että tällainen tyyli tulee mukaan kuvioihin sitten aikanaan töiden myötä. Tällä hetkellä kun olen kerran vain opiskelija, mielestäni on ihan omituista olla pukeutuneena superviralliseen asuun - en siis tunne yhtään omakseni pukeutua tällä tavoin, ei ainakaan vielä.

Minulla on tietysti myös yksi haave pukeutumisen suhteen, ja se on oppia pukeutumaan naisellisemmin. No mitä se naisellinen sitten tarkoittaa mielestäni? Minusta naiselliseen pukeutumiseen kuuluu kauniit ja hieman ylväämmät vaatteet, jotka ovat kaikin puolin yksinkertaiset, mutta materiaaleilla, leikkauksilla, muodoilla saadaan hyvällä tavalla ikää lisää. Vaatteista näkee, että ne eivät ole mitään H&M-settiä. Lisäksi vaatteet ovat istuvat ja tuovat naisellisia muotoja esiin, kädessä keikkuu laadukkaita nahkaisia merkkilaukkuja ja jalkoja koristaa KORKOkengät. Aika täydellinen naisellisen pukeutujan rooli menee omasta mielestäni Gossip Girlin Lilylle.

En tiedä, mitä minulle on näinä opiskeluvuosina oikein tapahtunut, mutta nykyään arastelen hirveän paljon käyttää jotakin hieman erikoisempaa tai näkyvämpää. Siis sellaista, mikä saattaa pistää kadulla silmään. Tähän kategoriaan kuuluu myös korkokengät. Toisaalta en käytä korkkiksia, koska en vain jaksa kävellä niillä, mutta minulle vain tulee aina sellainen olo, kun ne olisivat eriparia minun antamani olemuksen kanssa. Ja ehkä liitän ne liiaksi tuohon business- ja naisellisen pukeutumisen kategoriaan. Kun enhän minä vielä sinne kuulu.

Ja tästä mieleeni tulikin se, että ulkona liikkuessa ihminen antaa aina tietyn kuvan itsestään jo pelkällä pukeutumisella. Ja koska en osaa valehdella, en osaa myöskään pukeutua toisella tavalla kuin oikeasti olen. En siis pukeudu sillä tavoin kuin yrittäisin olla esim. menestyvä liikenainen. Että pitäisi olla sitä ja tätä, kun business-naisillakin on. :) Ja voipi olla, että myös nuorennäköinen ulkonäköni (minultahan kysyttiin jokunen aika sitten papereita, kun ostin kaupasta sidua!) vaikuttaa siihen, että en uskalla pukeutua ehkä niin naisellisesti. Jostain syystä pelkään, että ihmiset luulevat minun juurikin yrittävän olla vanhempi. Ja ehkä se heijastuukin olemuksestani, pitäisi saada lisää luottamusta itseensä ja itsetuntemukseen. Hällä väliä, mitä se ja se myyjä asiakkaastaan ajattelee.

Oho, tulipa pitkä postaus... Herättikö ajatuksia omasta tyylistäsi? Millaiseen tyyliin itse pukeudut?

Belle comme une fleur

2011-08-31T08:02:00.001+03:00

Tuliaisina Briteistä, hankin itselleni muutaman sievän korun.

Ensimmäinen on mielestäni mielettömän kaunis ja hieman erikoisempi, nimittäin läpinäkyvä kukkasormus. Sängynpäätyni pääsi tällä kertaa taustaksi, kun ruusukkeet siinä toistavat sopivasti kukkasormuksen muotoja.

Isohko sormus on minulle hieman vieras, mutta ihastuin kyllä niin kovasti, että pakko oli ottaa mukaani. Ja taisi olla ihan hyvä ostos, sillä ensimmäisenä käyttöpäivänäni täällä Suomessa sain monelta siitä kehuja. Pisti läpinäkyväksi sormukseksi ihmisten silmiin.

Toinen sormus on perinteistä minua: hopeaista kimallusta ja koukeroa. Sopii ehkä hieman paremmin iltamenoihin ja juhlaan kuin perusarkeen, mutta ehkä tällekin löytyy myöhemmin sopiva käyttöajankohta. (Ja tuossa kuvassa se vaikuttaa ihan littanalta, mutta oikeasti kohoaa keskelle mentäessä)

Ja kolmas on ensimmäisen tapaan hieman vieraampi valinta: tuollainen isohko kuviollinen riipus ja pronssinväri. Tässä oli kuitenkin jotakin maanläheistä, jota olen nyt alkanut vaatteilta ja asusteiltani kaipaamaan. Ja taitaa sopia aika hyvin ostamiini vaatteisiin, joista siis lisää myöhemmin.

Mitä pidit? Löytyikö yhtään mieleistä?

Il me manque, mon chéri

2011-08-30T17:15:00.004+03:00

Huomaa kyllä, että viikko on liian pitkä aika olla näkemättä poikaystävää. Hän on viettänyt viikkoa vanhempiensa luona Ranskan puolella, ja koska hänellä on siellä tietysti ollut paljon sukulaisten tapaamista ja visiteeraamista siellä täällä, emme ole iltaisin nähneet laisinkaan. Vain meileillä vaihdettu kuulumisia. Enkä kyllä ole halunnut häiritäkään, nauttikoon nyt perheensä näkemisestä ja yhdessäolosta, ja tietysti ranskalaisesta ruoasta viineineen. Tämä viimeinen on tainnut olla se hänen suurin ikävöinnin aihe Briteissä. Siellä kun ruoka on mitä on.

Tänään varsinkin on vain ollut sellainen olo, että nyt riittää, nyt haluan nähdä kullan iloiset kasvot, ja vaihtaa kuulumisia ihan puhumalla. Antaisin kyllä mitä tahansa, jos voisin nähdä hänet livenä.

Mietinkin, että pitäisiköhän minun yllättää poikaystävä tässä syksymmällä, ja mennä ex-tempore reissulle hänen luokseen, sellaiselle pidennetylle viikonloppureissulle. Niin, ettei hän tietäisi tulostani mitään, vaan menisin työpaikalle yllättämään! Olisiko vähän hauskaa nähdä hänen ilmeensä, kun olen tullut yllätysvisiitille! :D

Cross-body bag

2011-08-26T08:00:00.005+03:00

Nyt sen sitten löysin, nimittäin keväästä asti himoamani nahkaisen suklaanruskean cross-body bagin.

Mun unelmalaukkuni tästä mallista on Loewen Heritage Satchel, mutta tällä hetkellä ei ole - kumma kyllä :) - laittaa 750 euroa pikkulaukkuun, joten olen etsinyt samantyyppistä nahkalaukkua muilta merkeiltä.

Stokkalla ja Sokoksella törmäsin vastaaviin, mutta yli 80 euroakin tuntui hieman liian kovalta hinnalta maksaa tuonkokoisesta laukusta.

Borokselta Briteistä sitten bongasin tuon kollaasissa näkyvän voimakkaasti nahalta tuoksuvan (niin voimakkaasti, että koko vaatehuoneeni tuoksahtaa nyt nahalle) Italiassa valmistetun cross-body bagin. Merkitön, mutta on se kyllä aikas täydellinen vaihtoehto tuon Loewen rinnalle. Väri, materiaali (vaikka onkin tuollainen kova ja sileä nahkapinta) ja koko, checked, hinta, checked checked (2x, että voiko pitää paikkaansa), ja tämä tyttö otti sen samantien mukaansa ilman sen suurempia mietintöjä.

Nyt, kun laukku on ehtinyt muutamia kertoja olla jo käytössä, olen todennut nuo kaksi väliä käytännöllisiksi. Pienethän ne ovat, mutta saapahan edes sen vähäisen tavaramäärän hieman erotetuksi toisistaan, ja näin ollen penkomisen helpommaksi. :D

Niin ja hei, tulinpahan säästäneeksi mukavat 700 euroa! :)

Sitä sun tätä

2011-08-24T18:00:00.007+03:00

Jospa kertoisin pikakuulumisia gradun osalta. Vielä on hieman kesken, eli ihmettä ei tapahtunut sen valmiiksi saamiseksi kesäkuun loppuun mennessä. :) Nyt on siis meneillään tulosten selvittely, ja sitten voisi sanoa maaliviivan jo häämöttävän. Jotakin pitää mahdollisesti vielä lisäillä teoriaosuuteen, mutta käytännössä voin piakkoin aloittaa luetuttamisen, oikoluennan sekä johdannon että loppupäätelmien teon. Sitten se olisi aika lailla siinä. Proffan luona pitää tietysti vielä käydä keskustelemassa, mutta luulen, ettei mitään kummempia mutkia enää tule matkaan. Nyt vedän täysillä jäljellä olevat jutut ja sitten voin laskea tämän pitkään venyneen projektin käsistäni. Huh!

Hyvän gradutyöpäivän kunniaksi käväisin kaupassa käynnin ohessa ostamassa hieman juomista Alkosta. Tarkoitus oli ensin ostaa italialaista Chardonnay-valkkaria, jota maistoimme Olivo-ravintolassa Isle of Wightin saarella. Oli niin mielettömän hyvää, sellaista makeahkoa ja hedelmäistä, että se on pakko löytää jostakin. Emme siis älynneet kirjoittaa nimeä ylös, joten nyt sen löytäminen on sitten ihan arvailun ja kokeilun varassa.

Alkossa oli monia samantyyppisiä Chardonnay-valkoviinejä, mutta luulen, ettei mikään niistä ollut juuri se. Ja että olin yllättynyt, että suurin osa Alkon valkkareista oli kierrekorkillisia! Poikaystävä kun on sanonut, että Ranskassa kierrekorkkien käyttö luokitellaan jonkinmoiseksi rikokseksi viinijuomaa kohtaan. :D Täytyy varmaan taas kysyä Ellalta, että mikä tämä juttu oikein on näiden kierrekorkkiviinipullojen kanssa? Onko ihan laadukasta silti? :)

Jätin valkkarit ja siirryin kuohujuomahyllylle, josko löytäisin jonkun hyvän aperitiivijuoman. Sitten muistin, että monet ovat hehkuttaneet italialaista makeaa Asti Gancia -kuohujuomaa. Sepä lähti hyvin äkkiä testiin. Ja voinpa sanoa, että eipä ole turhaan hehkutettu. Todella makean maukasta, hieman Pommaciin taittuva maku, jos nyt niin kehtaa kuohujuomasta sanoa. :) Voin siis hehkuttaa ja suositella eteenpäin. :)

Taisi Asti Ganciasta tulla uusi suosikki ja varteen otettava vaihtoehto Kir-juomalle. Katselin, että tarjolla oli myös monia muita makeita (useimmiten italialaisia) kuohujuomia, joten taidan tästä lähtien käydä vähän useammin ostoksilla Alkossa. Ja tarpeen tullen esittelen suosikkejani täälläkin.

Ja jos lopuksi laittaisin vielä asukuvaa sunnuntailta. Asukuvat ovat taas jääneet, tai itse asiassa ajattelin koota postauksen, jossa esittelen yhteenvetona muutamia kesäasuvalintojani. Tulee heti vain, kun ehdin. Ja monen monta muutakin postausta odottelee valmistumistaan... Nyt on tosiaan pitänyt gradu ja työ kiireisinä, mikä on ihan mukavaa siinä mielessä, etten roiku liikaa tietokoneella muissa asioissa.

Päälle pääsivät H&M:n topin ja paidan, S.Oliverin tummansinisen jakun, Via Unon nahkabaltsujen ja Guessin rannekellon lisäksi uudet Briteistä pakkohankkimani Karen Millenin tummansiniset farkut, uusi suklaanruskea cross-body nahkalaukku ja kukkasormus.

Ostoksista tulee lisää myöhemmin, mutta jos sen verran avaan "pakkohankinta"-termiäni, että mun matkalle mukaan ottamani kesävaatteet olivat aiiivan liian keveät Brittilässä vallinneeseen kylmään viimaan nähden. Oli siis pakko lähteä ostoksille hankkimaan lämpimämpää vaatekertaa, ja todellakin pääsivät päälle jo paikan päällä.

Mutta hei, onhan nuo farkut silti aika siistit, vaikka niitä en muuten varmaan olisi tullutkaan hankkineeksi. Tykkään nimittäin ihan mielettömästi tuosta lahjeosasta, jossa on tuollaiset leveämmät taitokset ja napit sivussa (parempaa kuvaa sitten myöhemmin).

Travel diary pt. 1

2011-08-23T12:15:00.003+03:00

Nyt viime vierailulla poikaystävän luona jätimme tosiaan Lontoon väliin ja teimmekin kaksi päiväretkeä eteläiseen Britanniaan, Isle of Wightin saarelle. Jo ennen reissua olin hieman kartoittanut piskuisen saaren ohjelmatarjontaa, ja sieltä löytyi heti meitä kiinnostavia näkemisen arvoisia paikkoja. Tässäpä siis ensimmäinen osio. Alla vielä sitä ennen lyhyt esittely saaresta.

Isle of Wight on pikkuinen 384 km² saari, joka sijaitsee Englannin kanaalissa n. 3-6 kilometrin päästä rannikolta. Saari on Ison-Britannian suurin saari siitäkin huolimatta, että saari on pisimmillään vain noin 44 kilometriä leveä.

Kuvat: iWight

Isle of Wightin pitkä ennen keskiaikaa alkanut historia, paleontologia, luonto, eläimet, geologia, maanviljely ja jo Viktoriaaniselta aikakaudelta lähtien brittien lomakohteena toimiminen näkyvät hyvin saaren ohjelma- ja harrastetarjonnassa. Saarella voi tutustua keskiaikaisiin linnoihin ja rakennuksiin, ihastella eläimiä useissa eläintarhoissa, nauttia jylhistä cliff- ja merimaisemista ja toisaalta perinteikkäistä vehreistä maalaismaisemista englantilaistyylisine taloineen, rentoutua pikkuisissa rantakaupungeissa ja rannoilla ja pitää hauskaa erilaisissa teemapuistoissa.

Matkapäivä 1

Meidän reissumme alkoi aamupäivällä merimaisemien ihastelulla. Ja ilmeisesti Libyasta kotiin palannut merisota-aluskin pääsi kuvattavaksi.

Tämän jälkeen lähdimme liikenteeseen tämän näköisellä aluksella. Kyseessä on ilmatyynyalus, josta taisin olla enemmän innoissaan kuin viereiset lapset! Matka Southseastä Rydeen kesti noin 10-15 minuuttia.

Tässä olimme saapuneet Rydeen, ja katsoimme, kun ilmatyynyalus lähtee takaisin. Olimme kyllä yllättyneitä siitä, millainen mieletön tuuli sen lähdöstä meidän päällemme purkautuikaan! Meinasi siinä ihan nurin lentää.

Emme halunneet kiirehtiä minnekään, joten kävimme ennen päivän retkeä nauttimassa söpössä suklaapuodissa minä tummansuklaan kaakaon ja mies espressonsa. Huomaa hauskat kahvipapupöydät!

Puotiin oli sijoiteltu sinne tänne tuollaisia kauniita sananparsia.

Ostimme päivän retkeä varten yhteislipun, johon kuului meno-paluu ilmatyynyaluksella, saaren kaikkien bussien käytön 24h sekä sisäänpääsylipun Amazon World -eläintarhaan. Yhteislippu maksoi n. 25 puntaa.

Valitsimme Amazon Worldiin menoa varten open top bus riden, the Downs tourin.

Kuvat: Southern Vectis

Yllä siis reittimme, jonka yhteispituus oli noin tunti. Ja tuollaisella hienolla open top bussilla me viiletimme ylös ja alas kukkuloita, metsiä ja viljapeltoja. Välillä meno oli kuin vuoristoradassa, ihan oikeasti. Niin hurjaa vauhtia kuski pieniä teitä oikein kulki. Korkeuserot tiellä olivat välillä ihan mielettömän huimat ja yläkerroksessa ollessamme saimme varoa, ettei oksat iskeneet naamalle. :D Kyllä meillä oli hauskaa tuolla takapenkillä. :D

Alla kuvia matkan varrelta.

Kuten näkyy, puut kaartuivat usein tuolla lailla tien päälle, joten vähän väliä korkea bussi osui niihin.

Puolentunnin bussimatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme, Amazon World -eläintarhaan. Ja olikin aivan mahtava, suosittelun arvoinen paikka. Tämä eläintarha poikkesi hieman aiemmin kokemistani siinä, että pääsimme aivan kosketusetäisyydelle eläimiä. Toisin sanoen oli paljon eläimiä, jotka saivat ihan vapaasti kuljeskella siinä ihmisten läheisyydessä ja jotkut ihan kirjaimellisesti jalkojen juuressa. Ja eläintarha oli siitäkin kiva, että nyt pääsin näkemään paljon sellaisia eläimiä, joita en ole koskaan aiemmin nähnyt livenä. Ja turha varmaan sanoa, että apinat veivät sydämeni, ja lopussa olin taas tuomassa jo vaikka mitä eläintä kotiin. :D

Minulle jäi kaikin puolin erittäin positiivinen kuva eläintarhasta ja henkilökunnan käytöksestä eläimiä kohtaan. Osa eläimistä oli pakosti lukkojen takana, mikä ei tietysti koskaan tunnu kivalta, mutta tällöin eläimet oli tuotu mahdollisimman lähelle ihmistä, mikä puolestaan tuntui siltä, kun mitään häkkiä välissä ei olisi ollutkaan.

Pikkulapset eivät valitettavasti tajunneet olla koskematta häkkiin, joten ilmankos apinat kävivät vähän väliä näykkimässä sormia. Ja tuo laiskiainen oli aikas mahtava nähdä noin läheltä. Syö pää ja keho alaspäin... mietin vain, että miten ruoka tuosta voi kulkea mahaan?! :D Ja sitten syötyänsä (itse asiassa siinä on kaksi laiskiaista kietoutunut yhteen!) lähti levolle.

Nämä apinat olivat ihan mielettömän söpöt ja hauskat seurata. Tuossa toisessa kuvassa ovat jähmettyneet samaan asentoon. :D Itse asiassa häkkiä vastapäätä oli toisen apinalajin häkki, ja niitä nämä apinat sitten seurasivat silmä tarkkana. Ja jotain apinoiden välistä ajatustenvaihtoa puolin jos toisinkin tuli vaihdettua. :D

Nämä liskot muistuttavat ihan mielettömästi dinosauruksia, eikö vain?

Ja tällä liskolla oli rennokas tapa levätä...

Peppi Pitkätossun apina hihittelee, ja nuo toiset apinat tykkäsivät kovasti kulkea häkin reunoja pitkin. Ja yksi tuli kurkistamaan, että kukas sinä olet?! :D

Sitten päästiin sisälle aitaukseen katsomaan alla olevia, joiden nimeä en kuolemaksenikaan nyt muista. He vain lekottelivat tuolla kaikki yhdessä ja katselivat, että keitä ihmeessä nuo oikein ovat!? :D Ihmettelemistä kerrakseen siis puolin ja toisin! Söpöjä.

Lopuksi ihastelimme vielä lintuja... Ja papukaijallakin on tunteet! Kyltissä lukee, että Pat on menettänyt sulkiaan ja harmaantunut siitä lähtien, kun hänen papukaijapartnerinsa Brian kuoli muutama vuosi sitten. Nyt eläintarha on yrittänyt parittaa Patille uuden puolison, josko se helpottaisi Patin oloa... Voi ressukkaa!

Että sellainen eläintarhareissu, oikein hauska ja mielenkiintoinen kaikin puolin.

Alla hieman maisemiakuvia paluumatkalta. Ja kuten näkyy, sisämaassa liikkuessa maisemina on valtavasti laidunmaata, peltoa ja metsää.

Palasimme takaisin Rydeen alkuiltapäivästä ja suuntasimme hetimmiten rannalle. Päivä oli mukavan lämmin ja aurinkoinen, joten rannalla lepäily ja merimaisemien katseleminen oli ihanan rentouttavaa. Oikean loman tunnetta.

Näimme joutsenia koko vuoden edestä. :D

Tämän jälkeen suuntasimme mahat kurnien ravintolaa etsimään. Löysimmekin mukavannäköisen ja laadukkaalta vaikuttavan italialaiseen ruokaan keskittyvän Olivo-nimisen reston. Ja oli mielestäni nappivalinta.

Varsin onnistunut päivä takana! :)

Wanted: first things on my shopping list

2011-08-18T20:50:00.009+03:00

Tuonne sivupalkkiin on joutanut jossain vaiheessa "Ostoslistalla"-osio, jota on tullut joidenkin osalta jo toteutettua, ja toisten osalta lista on edelleen ajankohtainen. Varsinainen säästökohteeni löytyy listalta, ja se on tällä hetkellä järjestelmäkamera. Jos vaikka valmistumistumistani sitten palkitsisin itseäni. :) Kameran haku on vielä käynnissä, mutta ominaisuuksissa ja laadukkuudessa en aio pihistellä. Näin ei tarvitse olla uutta ostamassa aivan heti.

Kameran lisäksi mielessä ovat pyörineet kollaasissa olevat jutut. Olen jo pidempään himonnut hopeanväristä kelloa, jossa on musta kellotaulu. Aiemmin olen kovasti tykännyt kellotaulun ympäri kulkevista timanteista, mutta tällä kertaa yksinkertaisen tyylikäs malli viehättää enemmän. Guessiltä ja Espritiltä olen tähän mennessä löytänyt parhaimmat vaihtoehdot.

Musta bleiseri on kuulunut jo iäisyyden hankintalistalle, mutta näyttää olevan erittäin hankala löydettävä. Tai ainakin tällaiselle pienirintaiselle, jolle ne pienimmätkin koot ovat edestä liian löysiä.

Myös tuollainen musta neule olisi tarpeellinen, ainakin värinsä puolesta. Harmittelen vieläkin, kun en Hobbsilta Briteistä ostanut alla olevan tyylistä puuvilla-silkki-kashmir neuletta. Oli kyllä niin pehmoisen ja mukavan tuntuinen, mutta hihat olivat 3/4-pituiset, joten sen takia jäi hankkimatta. Tuo kollaasissa oleva olisi nyt samaa materiaalia, että jos sellaisen vaikka uskaltaisi tilata...!?

Mun värini ruskeista on ehdottomasti suklaa. Haaveissa onkin kasa suklaanruskeaa, nimittäin jonkinmoiset housut/farkut, isohko vyö sekä saappaat tai nilkkurit. Itse asiassa minulta löytyy Roxyn suklaanruskeat puolvartiset (tai miksi niitä kutsuisi) mokkanahkasaappaat, mutta ovat sen verran huonossa kunnossa, että mielelläni hankkisin uudet. Vaikka kyllä niillä pakolla vielä tämän syksyn voisi kulkea. Eli haussa on samantyyliset ei kovin pitkävartiset tai sitten Timberlandin tyyliset lyhytvartiset nauhalliset nilkkurit. Myös tuollaiset wedges-malliset nilkkurit miellyttävät kovasti silmääni.

Ja listalla on pidempään pysytellyt myös pehmoiset ja lämpimät kotitossut joko UGGilta tai Shepherdilta.

Että sellaisia. Minkälaisia hankintoja teillä on mielessä?

Loewe Love

2011-08-16T21:47:00.004+03:00

Taidan olla rakastunut, nimittäin Loeween. Aah, mitä ihanuuksia tuli taas bongattua! Voisin ottaa ainakin nämä kaikki, jos raha ei olisi esteenä. :D

Loewe Collection by avelina on Polyvore.com

Löytyykö mieleisiä?

I'm back

2011-08-13T12:15:00.016+03:00

Pari viikkoa meni kuin siivillä poikaystävän luona, ja nyt pitäisi taas tottua kesän jäljiltä arkiseen rytmiin opiskeluiden ja töiden osalta. Huoh! Vitsit, kun voisi jatkaa tälläisellä slow-moodilla pidempään! :)

Ajattelin tehdä nyt ensimmäistä kertaa blogini historiassa pienen matkaraportin parista hauskasta ja rentouttavasta retkestämme. Kuin olisimme matkustaneet yhdessä kauemmaskin. Niin lomalta kyllä tuntui. Samaten on tuttuun tapaan tulossa pienen pieni shoppailupostaus. Mitään erityistä en ollut hakemassa ja niitä, mitä olisin toivonut löytäväni, en löytänyt, joten haaviin ei tarttunut kuin muutama juttu.

Tällä kertaa jätimme Lontoon kokonaan väliin. Siis näin olimme suunnitelleet alunperinkin, ja ihan hyvä niin, kun uutisista luki ja katsoi mellakoita. Olenkin miettinyt, että miten minun reissujeni aikana aina tapahtuu tuollaisia katastrofaaliseksi luokiteltavia tapahtumia?! Muutama kevät taaksepäin jäin jumiin Ranskaan tuhkakaaoksen takia, viime reissun aikana Japanissa myllersi tsunami ja nyt sitten samaan aikaan Lontoossa ja muissa brittikaupungeissa oli meneillään hirmuiset mellakat... :o

Eipä tällä kertaa muuta, palaan tosiaan piakkoin matkapostausten kera. :) Nyt vanhempien luo katsomaan parin viikon nauhotukset! :D

Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Taste of music

2011-08-10T07:30:00.000+03:00

Tämä postaus on ehkä sellainen, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Yleensä, kun blogeissa listataan hirveä määrä musiikkivideoita, plärään postauksen nopeasti alas ja siirryn suosiolla toiseen blogiin. No ei siinä mitään, kyllä musiikkia saa ehdotella ja lemppareitaan esitellä, ja joskus on minullekin löytynyt jotain uutta kuunneltavaa. Vaikka musiikista kovasti pidänkin, on minulla selkeä maku sen suhteen, vaikkakin avoimin mielin kuuntelen uuttakin.

Sorry kaikki, jotka ovat minun kanssani samaa mieltä musiikkipostauksista, tässä nyt tulee kuitenkin omia laulaja/bändisuosikkejani ja muutama poikaystävän.

1. Pidän ihan mielettömästi kaunisäänisistä laulajattarista, joilla ei ole huolen häivää laulaa korkealta. Usein näillä laulajattarilla on kappaleet myös tosi kauniita melodialtaan ja lyriikoiltaan. Kaunista kuunneltavaa kaikin puolin! Listalleni tosin ei ole päässyt tässä kategoriassa kuin kolme alla olevaa laulajatarta.

Celine Dion - A New Day Has Come

Leona Lewis - Run

Natasha St-Pier - Là-bas (kanadalainen laulajatar, joka nousi tunnetuksi Ranskan edustajana Euroviisuista)

Grandir C'est Dire Je T'aime

2. Toiseen kastiin kuuluvat oikeastaan kaikki muut, nimittäin pop-pop/rock-genreä edustavat (jenkki)bändit/laulajat. Poikaystävä on todennut kaikkien suosikkieni kuulostavan aivan samalta. :) Näissä tykkäänkin usein lyriikoiden jonkinmoisesta herkkyydestä ja sanomasta(?), ja samalla melodian rytmikkyydestä ja voimakkuudesta. Niissä on osassa hieman rockiin verrattavaa jytyä, muttei kuitenkaan liikaa. No ehkä tuo pop/rock ilmaisee asian ihan hyvin. :) Melodisuus onkin minulle joskus tai aika useinkin jopa tärkeämpi kriteeri kuin kappaleen lyriikat. Joskus on vain ihana kuunnella.

Nickelback - If Today Was Your Last Day

Chris Daughtry - Life After You

The Fray - You Found Me

Avril Lavigne - I'm With You

Michael Bublé - Lost

Lady Antebellum - Need You Now

One Republic - Marchin on

Daniel Powter - Love You Lately

Lifehouse - Broken

30 Seconds to Mars - Closer To The Edge

Parachute - Kiss Me Slowly

3. Muita pitkäaikaisia suosikkejani on lueteltu alla. Suomalaisesta musiikista tykkään myös, vaikkakin sen suhteen olen kronkelimpi englanninkieliseen musiikkiin verrattuna. Listalta jätin suosiolla pois kaikki dj-klubimusiikin, josta niin ikään myös pidän.

Eros Ramazzotti - L'Aurora

Enrique Iglesias - Tonight

James Blunt - Stay The Night

Hurts - Stay

Eminem - Not Afraid

Poikaystävän suosikit ovat aika selkeät. Itsekin kuuntelen näitä, mutta vähemmän.

Linkin Park - Leave Out All The Rest

Coldplay - The Scientist

Elokuvamusiikki.

Jos joku jaksoi selata kaikki suosikkini läpi, löytyikö yhtään samoja? :)

Uutta urheilua

2011-08-08T07:33:00.000+03:00

Tämä postaus on pitänyt julkaista jo aiemmin, mutta jotenkin on jäänyt unohduksiin. Eikä sen tähden ole oikeastaan enää kovin ajankohtainen, mutta antaa mennä.

Tuollainen on nyt seissyt kodin nurkassa koriste-esineenä viime vuodesta lähtien, joten pitäisiköhän musta siis tulla golfari!? Ilmeisesti.

Ja tämä olisi siis se uusi harrastus, josta jo vähän enteilenkin vuoden alussa 2011-postauksessa. Uusi harrastuksena, mutta ajatuksena jo muutaman vuoden vanha. Parin golfaritutun ja äitini innostamana kiinnostuin itsekin lajista ja ryhtymistä ainakin kokeiluasteelle.

Alkeiskurssillehan sitä pitäisi mennä. Ja itse asiassa oli keväälläkin vielä suunnitelmissa, mutta taitaa olla jo myöhäistä kursseille ilmoittautuminen... Niinpä luulen, että aloittaminen siirtyy ensi vuoteen, kun vapaa-aikaakin saattaisi olla silloin tiedossa enemmän.

Pallopeleistä olen aina pitänyt ja niitä pelannut ihan SM-tasolle asti, mutta golfia en ole koskaan koulun golfpallonlyöntitunteja lukuunottamatta pelannut. Ja vähän olen pelännyt, että onko liian hidasta minun makuuni. Kärsimätön kun olen. Mun luonteelleni ominaista olisi golf, jossa pitäisi saada vain räiskiä palloja niin kauas kuin sielu sietää. Toimintaa ja vauhtia pitää olla! Aikamoinen uskalias ja energinen poikatyttö kun useimmiten olen. :D Toisaalta golfissa viehättää sellainen leppoisan lajin mielikuva ja kauniit golfviheriöt ympäristöineen. Ja tietysti ne golfvaatteet! Katselenkohan lajia nyt ihan väärästä näkövinkkelistä?! Taitaa siis olla ihan väärät motiivit golfin aloittamiseen!? :) Ei, mutta olisi tuo golfin peluu itselle kyllä aikamoinen haaste. Ehkä sitä osaa sanoa paremmin, kun on saanut lajista enemmän irti.

Poikkis on joskus aikoinaan jonkin verran golfia vanhempineen pelaillut, ja on sanonut, että kiva olisi jatkaa. Ehkä siitä voisi joskus syntyä jonkinlainen yhteinen harrastus, ja mieluinen sellainen, jos pääsisi kaiken lisäksi pelailemaan ympäri maailmaa eri viheriöillä. :)

Mutta tällaisia ihan uusia urheiluhaaveita täksi ja ensi kesäksi sen lenkkeilyn lisäksi.

Onko moni muu aloittanut jotain ihan uutta urheilua? Tai golfia? Tuntuu, että golfista on tullut muotilaji, tai ainakin moni tuttuni pelaa tai on viime aikoina innostunut kyseisestä lajista. :)

Events

2011-08-04T08:00:00.001+03:00

Viikonloppu ja alkuviikko on pyörinyt kulttuurisissa menoissa.

DBTL

Colourscape

Ja Logomossakin olen nyt vihdoin ja viimein vieraillut. :)

Hauska viikonvaihde ollut kaikin puolin.

Mukavaa viikkoa kaikille,

ja huulipunavinkkejä saa antaa edelliseen postaukseen!

Uusi huulipuna haussa

2011-08-01T22:00:00.006+03:00

Nyt huulipunavinkkejä kehiin, tytöt!

Ehkä olen maininnutkin jossain postauksessa aiemmin, että käytän äärimmäisen vähän huulipunia. Jos joskus jollain huuliani punaan, toimittaa sen virkaa tällöin huulikiilto.

Jokunen päivä sitten siivosin meikkiboksiani, ja yllättäen tartuin kauan sitten hankkimaani Lumenen huulipunaan. Innostuin kokeilemaan, ja itse asiassa näytti aikas kivalta, varsinkin kun meikkini näin kesällä on mahdollisimman luonnollinen. Huulipunan sävy on erittäin mieluisa: lähellä huulteni omaa väriä. Mutta huomaa kyllä, että tehokas se ei enää ole.

Nytpä ajattelin tehdä jotain itselleni odottamatonta ja hankkia uuden huulipunan! Sen pitäisi olla samaa sävyä edellisen kanssa eli toisin sanoen korostaa huulteni omaa sävyä, ei varsinaisesti muuttaa.

Sitten vaatimuslistan toiseen osioon:

kosteuttava ja pitää huulet mukavan pehmeinä
pitkäkestoinen
hyvin levittyvä / antaa hyvin väriä
ei jätä tai jättää mahdollisimman vähän jälkiä esim. lasiin / ei tartu hampaisiin
saa olla kiiltoa, mutta ei pakko

Tuo Lumenen on jo niin vanha, ettei se täytä enää mitään yllä olevista kohdista, joten olisin kovin kiitollinen, jos jollakulla ystävällisellä olisi ehdottaa kaikin puolin erinomaista huulipunaa. Merkillä ei ole väliä, kunhan se täyttää ainakin yllä olevat vaatimukset. Ja kertokaahan ihmeessä, jos nykyhuulipunilla on joitakin muita erikoisansioita, joita en ole yllä tullut ottaneeksi huomioon.

Lohi-rucolapiirakka ja banana split

2011-07-26T16:35:00.000+03:00

Minulla on yhä meneillään salaattikuukausi, joka nyt loppukuuta lähentyessä on vähän kyllä alkanut tökkimään. Tiedä sitten miksi, taidan vain haluta syödä, mitä mieli minäkin päivänä tekee, eikä niin, että on pakko keksiä jotakin salaattiaineksista. Mutta tästä kuukaudesta lisää sitten myöhemmin.

Olen nyt parina päivänä syönyt lohisalattia, ja siitä tulikin mieli valmistaa ja syödä lohipiirakkaa. Kuvista nyt ei kovin hyvin selviä piirakan sisältö, mutta lohta, tilliä, purjoa, salottisipulia, paprikaa, savulohituorejuustoa jne. se kyllä pitää sisällään ja rucolasalaattia vielä päällään.

Jälkkäriherkkuna minun lempparini eli jäätelö, ja tässä tapauksessa banana split!

Leather notebook

2011-07-22T16:34:00.004+03:00

Muistaako joku, kun puhelin Aspinalin nahkaihanuuksista? Toivelistallani oli muun muassa merkin nahkakantinen notebook, joka suljetaan nahkasin nyörein. En tiedä mikä siinä ihastuttaa, mutta tykkään vain ihan mielettömästi tuollaisesta vanhoja aikakausia hehkuvasta tyylistä muistikirjoissa.

Lomallani kävin hieman Stokkalla ja Akateemisessa pyörähtämässä, ja kuinkas ollakaan, bongasin kesäalesta italialaisen LEMin nahkakantisen muistikirjan. Sehän lähti tietysti mukaan, kun kerran hintakin miellytti. Ja miellytti ainakin siinä määrin, että Aspinalin versiosta saa pulittaa vähintään 55 puntaa. Hieman siis pääsi säästämään! :)

Kulttuurieroja - sauna

2011-07-19T11:20:00.020+03:00

Seuraava aihe onkin meille suomalaisille kovin läheinen, nimittäin sauna.

Tästä minulla on hauskoja kokemuksia Ranskassa! Sauna kun taitaa olla vielä(kin) muualla Euroopassa kovin eksoottinen paikka. Asuessani maassa kävin eräällä kuntosalilla. Kuntosalilla oli myös uima-allas ja pikkuinen pikkuinen sauna. No suomalaisena halusin tietysti arvioida kyseisen saunan tehon ja aika hauskanen kokemushan se oli. Niin ja pettymys. Ensinnäkin saunassa oli vain normaalia huonelämpöä lämpimämpää eli iho ei edes päässyt kostumaan. Toiseksi etsin kiuasta pitkään pienestä muutaman neliön kopperosta. Ja hah, en usko, että se edes mikään kiuas oli, vaan jonkinlainen lämpöpatteri, joka sijaitsi lauteiden alla piilossa seinään kiinnitettynä. Mietin, että kummallisessa paikassa, kun ei pysty edes löylyä sinne kunnolla heittämään, vaan täytyy kauhan kanssa yrittää taiteilla. Sain kuin sainkin vedet sinne lirutettua seinän viertä pitkin, mutta tosiaan mitään kiukaan pitämää ääntä tai höyryämistä en kyllä huomannut.

Toisen saunapettymyksen koin eräässä spa-kylpylässä, joka oli rakennettu perinteiseen ranskalaiseen kivitaloon. Itse asiassa spa oli todella iso ja upea, eikä millään olisi uskonut, että kyseisen rakennuksen sisällä voisi sijaita kylpylä. Kylpylästä itsestään minulla ei siis ole mitään valittamista. Siellä oli iso uima-allasalue, mukaan lukien uima-allas, jossa veden alla sukelellessa kuuli musiikkia. Samaan yhteyteen oli rakennettu myös iso useampihuoneinen hammam, jossa sai juoda teetä itämaisessa ympäristössä. Kattoterassilla puolestaan oli poreammeet, ja samassa kerroksessa oli myös sauna. No tottakai kävimme testaamassa saunan. Samanlainen kokemus kuin edellinenkin: lämpötila ehkä neljänkymmenen kieppeillä, mahtoiko olla sitäkään. Samalla kuulin kahden ranskalaisrouvan keskustelevan, kuinka saunassa ei saa viipyä kauaa. Itse pyörittelin silmiä vieressä, että ette te ole edes oikeaa saunaa koskaan kokeneet. Saunassa kuuluu hikoilla. Itse, kun olen tottunut vanhempien luona siihen, että saunassa on 80-110 astetta lämmintä. En aina pysty tietenkään kauaa saunassa olemaankaan juurikin kuumuuden takia, mutta hei, minun tietääkseni saunareissun pituus ei sinänsä ole vaarallista terveelle ihmiselle. (Kunhan se ei mene ihan näiden löylykisojen mittakaavassa). Alla muuten muutama kuva kyseisestä spa-kylpylästä, ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, ei uskoisi, että tuon rakennuksen sisältä paljastuu tuollaista!

Hauska hetki oli myös silloin, kun kävimme poikakaverin kanssa kylpylässä täällä Suomessa. Kylpylässä oli naisten ja miesten yhteinen höyrysauna, kuitenkin niin, että kummallakin on oma puolensa saunasta. Suomalaisina tiedätte, että höyrysaunassa ei näe muita (ellei nyt ihan vieressä ole) eli alasti uskaltaa olla miehet ja naiset samassa seurassa. No oltuani hetken saunassa huhuilin, josko poikaystäväni oli jo tullut saunaan. Ja kyllä hän oli. Hän tuli lähemmäs tätä naisten puolta ja mitä sitten näinkään, hän oli kietaissut niitä kylpylästä saatavia istuinpapereita ympärilleen pyyhemaisesti siis peittääkseen strategiset paikat. :D Naurussa oli kyllä pitämistä, ja vieläkin kiusoittelen häntä siitä aina välillä.

Viime kerralla, kun hän Suomessa ehti piipahtaa, päätin viedä hänet kerrostalomme saunaan, jonka ehdinkin jo aiemmin testaamaan. Tosi kuuma 70 asteen saunaksi. Itselläkin alkoi olla vaikeuksia kestää sitä kuivaa ja kovaa kuumuutta. Vanhempien luona kun olen tottunut, että puulämmitteinen sata-asteinen sauna antaa pehmeämmät löylyt.

Kun poikkis sitten pääsi saunan puolelle, oli ensimmäinen toteamus, että onpa täällä kuuma. No sitä se sauna on. Hän ressukka ei kyllä pysynyt lauteilla sitä viittä minuuttia kauempaa, ja päätti ottaa suihkun, minun jäädessäni vielä hieman nauttimaan löylyistä. Ja perinteiseen suomalaisen mallin mukaan olin varannut hänelle pukuhuoneen puolelle lempparioluensa Coronan. No tunnin saunavuoron aikana hänen saunailunsa oli muutama minuutti saunaa, suihku, Corona, sauna, suihku Corona... Kaikin puolin hän tykkäsi, löylyn heittäminenkin onnistui mainiosti, ja saunanjälkeinen olo oli mukava. Kuumuuden kestäminen taisi olla se suurin haaste.

Mutta ei hän kyllä sanonut vastaan, kun sanoin, että missä ikinä sitten myöhemmin asummekin, haluan saunan kotiini!

Valokuvia

2011-07-15T20:48:00.002+03:00

Tuollainen pino yhteisiä valokuviamme vuosilta 2007-2009 odottaa valokuva-albumiin pääsyä. Yhden albumin sain täyteen vuoden 2006 ja osan 2007 kuvista, joten albumeita piti käydä hankkimassa lisää. Mieletön tuuri, että Infossa oli myynnissä edelleen samoja hopeanvärisiä albumeita, joihin olin jo aiemmin tykästynyt. Nyt niitä lähti samantien pari mukaan, katsotaan riittääkö lopuille kuville... (Esittelykuvan tilalle pitäisi myös keksiä jokin kuva tai mahdollisesti kirjoittaa jotenkin vuosi/vuodet, jonka/jotka albumi kattaa)

Vuoden 2009 joulusta eteenpäin on tilaamatta kaikki kuvat, mutta odotan, että saan nämäkin ensin albumiin. Vähän on kestänyt valokuvien laitto, mutta on se kyllä aikaavievää puuhaa! Mietinkin, jos toteuttaisin Englannin reissujen (poikkiksen luota) kuvista sellaisen kuvakirjan. Täytyy katsoa, kun tykkään vain enemmän oikeista valokuvista. Mutta tilaahan nuo albumit kyllä vievät, ja mihinkään en niitä saa mukanani ihan heti rahdattua...

Onko joku tilannut valokuvakirjoja? Mitkä olisivat hyvät (tai huonot) puolet hankkia sellainen?

Six years

2011-07-14T12:30:00.000+03:00

Jossakin hän oli ja eli, nauroi ja hengitti, ja jotain hän teki ja ajatteli juuri nyt, vaikkei hänellä sen enempää kuin minullakaan ollut pienintäkään aavistusta siitä, että meitä kahta odottaisi aikuisina yhteinen tulevaisuus. [Wolfram Eilenberger (suom. Ilona Nykyri), Minun suomalainen vaimoni]

Tänään 14.7. on päivä, jolloin vietämme poikakaverimme kanssa kuudetta yhdessäolon (ja samalla erossaolon) vuotta! Tuntuu kyllä ihan mielettömältä tiedostaa, että siitä on kuitenkin jo kuusi vuotta, kun ensi kerran tapasimme. Ja että kuusi vuotta olemme jaksaneet pitää yllä tällaista elämisjärjestelyä. Ei voi muuta sanoa kuin, että vuodet vierivät tosi nopeaan. Mikä toisaalta tuntuukin ikävältä, kun emme ole voineet viettää jokaista hetkeä yhdessä. Tuntuu, että yhdessäolosta huolimatta on menettänyt niin paljon, kun ei ole voinut jakaa jokaista päivää, tunnetta, ajatusta, hetkeä toisen kanssa.

En nyt halua juuttua melankolisuuteen, vaikka tällä juhlapäivällä onkin se toinen puolensa. Positiivista on, että olemme jaksaneet pitää toisistamme kiinni, vaikka välimatkaa hieman onkin. Onhan ihmisiä, jotka eivät onnistu tässä, vaikka asuisivat yhdessä saman katon alla.

Voin sanoa olevani onnellinen, sillä olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa tiedän haluavani elää ja olla yhdessä. Hän on kliseemäisesti sanottuna rakastettuni, mutta myös paras ystäväni. Hänelle olen pystynyt kertomaan aina kaikesta. Häntä rakastan niin paljon, etten tiedä, miten voisin elää ilman häntä. Hän on hyvä kumppani ja ystävä, jonka kanssa on aina hauskaa, jonka kainaloon on turvallista käpertyä, jonka kanssa voin olla oma itseni. Hän on minulle tärkeä.

Elämän meidät eri teitä tähän kuljettaneina, odottaa meitä nyt yhteinen tulevaisuus.

Kuinkahan monta kertaa olenkaan täällä blogissa kertonut, että vielä syksy, ja vielä kevät, ja vielä sitä ja tätä, ja sitten muutamme yhteen?! Paljastetaan sen verran, että olemme päättäneet ja vahvistaneet, että aiomme muuttaa ensi tammikuussa yhteen. Ja siitä ei sitten luisteta! Syksyllä saan opinnot päätettyä, ja poikaystävä taas tietää paremmin uusista työkuvioistaan, joten tammikuussa on hyvä hetki aloittaa yhteinen elämä.

Kuvat: weheartit.com

Päivänpiristys

2011-07-12T09:51:00.002+03:00

Tämä on kyllä niin hauskanen, että piristää ihan varmasti jokaisen päivää!

http://www.youtube.com/watch?v=wt7YmvYWZmQ

Vauhdikas vkonloppu

2011-07-11T18:40:00.011+03:00

Onpa kiva viikonloppu takana!

Lauantaipäivä vietettiin Airiston rannalla auringosta ja uimisesta nauttien. Mielestäni kyseinen ranta on piskuisuudestaan huolimatta erinomainen: pehmeä hiekkapohja, eikä ole äkkisyvää. Aika pitkälle tosin saa kävellä, että tulee vähänkin syvempää, mutta minä tykkään, kun en niin uimisen ystävä muuten ole.

Meillä oli pikkusisarukseni kanssa mielettömän hauskaa. Hän sanoikin minulle, että olet niin leikkimielinen. Ja kun poikaystävänikin on niin leikkimielinen. Että meidän lapsistakin tulee leikkimielisiä. Ihanasti sanottu. :) Nii-i, saa pikkusisarukseni olla iloinen, että hänellä on tälläinen melkein kolmekymppinen sisko, joka välillä (tai ehkä useinkin) muuttuu pikkulapseksi. :) Onhan se varmasti hänelle mukavaa, että isommistakin sisaruksista on jotakin hauskaa samanikäistä seuraa. :D

Heittelimme palloa, jota piti syöksyen hypätä ottamaan kiinni. Myöhemmin otimme vielä vesileikkeihin mukaan ison pyörän pinkin uimarenkaani, jota hän pyöritti sellaisella vauhdilla, että pyörryksiin siitä meni. Melkein minuutin videonkin siitä kuvasin, josta näkee hyvin, kuinka kovat pyörähdykset oikein koin! Ja vaihdettiinhan me sitten myös osia!

Ylläolevasta kuvasta puolestaan voi päätellä, missä vietimme eilispäivän? No Särkänniemessä tottakai. Hyvin ehdimme kiertämään kaikki laitteet, jotka halusimmekin, ja aikaa jäi myös delfiineille, akvaariolle, planetaariolle ja kotieläinpuistolle.

Mua ei kylläkään saisi päästää lähellekään delfiinejä tai muita mielenkiintoisia mereneläviä, apinoita, pupuja tai söpöjä koiranpentuja, sillä eihän mua saa enää pois ja haluan ehdottomasti samanlaisen itselleni kotiin.

Olenkin poikakaverille vitsaillut, että meidän takapihasta taitaa puutarhan sijaan tulla eläintarha!

Päivän kuvasaldo

2011-07-07T20:55:00.001+03:00

Kauniina päivänä oli kiva lähteä kiertämään kotikaupunkia Turkua kamera kädessä. Kulttuuri näytti vallaneen kaupunkia siellä täällä.

Lähemmäs kolmetuntiseksi venynyt reitti alkoi Aboa Vetukselta ja viereiseltä Runebergin puistolta

Jatkui monen metrin nousulla ylöspäin Vartiovuorelle, jossa oli metallilaattoihin merkittynä vedenpinta e.Kr. Kuvasta neljä näkeekin kuinka korkealla meri on 7000 vuotta sitten oikein ollut verrattuna taustalla näkyviin rakennuksiin. Ja pahoittelut, olisin kyllä valinnut mielelläni jonkin toisen kyltin, joka ei olisi joutunut noin kovasti lintujen maalitauluksi. :)

Vanhat kivirakennukset ja -rakennelmat kiehtovat

Tämän jälkeen siirryimme toiselle kukkulalle Samppalinnan puistoon. Minun lähipuistoni ei ole kumpikaan, joten olinkin yllättynyt, että Samppalinnaan oli tuotu tuollaisia kivoja aurinkotuolityyppisiä penkkejä. Samalla olin yllättynyt, kuinka roskaista osassa puistoa oli. Inhottavaa, kun ihmiset jättävät jälkeensä kaikenlaista, vaikka roskis olisi aivan vieressä.

Tästä matka jatkui Turun Moulin rougelle, jossa tulin käyneeksi elämäni ensimmäistä kertaa.

Sitten alas Aurajokirantaan

Kulttuuripuolta rannassa edusti SaunaLab kahdella mielenkiintoisella saunalla. Ja ne ovat tosiaan varattavissa ja käytettävissä 31.8. asti eli turkulaiset tai Turkuun kesällä poikkeavat, tässä vinkkiä vähän erilaisempaan saunakokemukseen! (Yhteissauna 10e/aik., 6e /opiskelija, ja toki ihan yksityiseen käyttöönkin voi 100 eurolla varata)

Tuossa ensimmäisessä pystyy lattiarakojen kautta tiirailemaan merenalaista maailmaa, jos veden kirkkaus sen vain suo. Samaten osan lattiapaloista saa nostettua ylös, jotta voi saunasta suoraan pulahtaa uimaan. Aika hauska!

Tuosta jälkimmäisestä tykkäsin kuitenkin enemmän. Jotenkin hauska tuollainen läpinäkyvä sauna, ja varmasti aivan mahtava, kun on ympärillä upeat vehreät maisemat esim. mökillä. P.S. SaunaLab -tapahtuman jälkeen tuo läpinäkyvä sauna huutokaupataan, jos joku kovasti innostui.

Saunojen jälkeen kulttuuria mainostettiin ihan joka puolella niin maalla kuin merelläkin

Ja tässä surullisenkuuluisa siltamme, joka on saanut varmaan enemmän julkisuutta muualla kuin itse Turussa?!

Vierasvenesatama näytti olevan aivan täynnä. Ja mielenkiintoinen nimi, Carnivore, annettu veneelle. :)

Ja vielä vähän kulttuuria ja rannan tunnelmia

Leppoisaa illanjatkoa!

Kulttuuria?

2011-07-06T10:29:00.003+03:00

Onkohan tämäkin osa kulttuuria? Sähköhuoneesta on saatu luotua urbaani taideteos.

Kenkähyllyn kätköistä

2011-07-04T18:15:00.006+03:00

Välillä sitä löytää aivan unohduksissa olleita juttuja vaatekaapin ja kenkähyllyn kätköistä. Kävin tänään kaikki kengät läpi pistääkseni osan myyntiin, ja kas vastaan tulivat nämä Skechersiltä Ranskasta aikoinaan ostamani vaaleanpunaiset kanta-aukilenkkarit.

Vähänkö on prinsessalenkkarit, mutta olkoon. Huomaa hyvin, että olen nuorempana tykännyt ihan vähän vain vaaleanpunaisesta ja kaikesta kimalluksesta!!! :D

Onhan nämä kyllä ihan söpöt, ja voi olla, että pitkän käyttämättömän ajan jälkeen pääsevät näillä hellekeleillä käyttöön, kun käyn ulkona hieman reippailemassa.

Kohti terveellisempiä ruokailutottumuksia

2011-07-04T07:30:00.005+03:00

Aloitetaan ensin herkuilla muutaman viikon takaa. Vähän jälkijunassa, mutta ei kai se haittaa...

Lättyjä tuoreiden suomalaisten mansikoiden ja kermavaahdon kera + Écussonin omenasiideriä

Omena-raparperipiirakka

Kinkku-salami-ananas-pizza

Jos ei nyt ihan herkutteluksi elämä menisi, päätin todellakin haastaa itseni toteuttamalla aiemmin povaamani salaattikuukauden. Elikkä nyt heinäkuussa aikomuksena on syödä vain ja ainoastaan salaatteja, ruokaisia sellaisia. Tarkoitus on lisätä reilusti vihannesten, kasvisten, yrittien ja hedelmien määrää. Lautasellani kun näkee tuskin koskaan mitään kasvispitoista, sillä jostain syystä inhoan (eikä yhtään liioiteltua), kun ruoka ja salaatti ovat samalla lautasella, ja ylipäätänsä inhoan syödä salaattia ja ruokaa sekaisin (vaikka ne eri lautasella olisivatkin). Hedelmiäkin syön aika vähän loppujen lopuksi, muutaman kerran viikossa, ja sekin jää sitten yleensä banaaniin tai pariin. Yksinkertaisesti sanottuna, haluan ottaa kiinni terveellisemmästä tavasta syödä, ja niin, että se toteutuisi pakon sijaan aidolla ilolla ja innolla.

Luultavasti laitan jonkinlaisen raportin ihan lopuksi, miten meni salaatti- ja hedelmäkuukausi. Minkälaisia salaatteja ja hedelmiä tuli syötyä, kuinka paljon ja mitkä on fiilikset kuukauden jälkeen? Onko tuntunut, ja jos, niin millaista positiivista muutosta aiempaan, ja otanko (tai pitäisihän ne) hedelmät ja vihannekset pysyväksi osaksi ruokailutottumuksiani...

Jos joku innostuu tästä haasteesta, niin siitä vain tekemään.

Vkonloppua

2011-07-03T11:10:00.002+03:00

No niin, tästä viikonlopusta kaksi viikkoa eteenpäin olen odotetulla lomalla! Ihanaa, kun on jo herätessä sellainen mukava stressitön tunne, kun tietää, ettei ole työpäivää edessä ja voi tehdä, mitä mieli tekee. En ole tehnyt loman ajaksi mitään kauaskantoisia suunnitelmia, vaan aamupalaa nauttiessa suunnittelen päivän tekemisiä. No ainakin uimareissut ja Särkänniemi kuuluvat tämän loman pakollisiin kohteisiin. Niin ja lomasta huolimatta gradukin pysyy tehtävälistalla...

Lomani alkoi ihan kivoissa merkeissä. Olen niin paljon viettänyt aikaa sisällä viime aikoina, että oli pakko päästä hieman keskustaan kauppoihin pyörimään ja kauniin helteisestä (vähän liiankin helteisestä) säästä nauttimaan. Olipas oikein hiostavan tukahduttavan kuuma ilma. Ja olipa ihmisiä (turisteja) paljon liikenteessä. Eipä kovin usein näe Turussa tuollaista ihmismassaa. :) Syynä tähän oli Turussa meneillään olevat Keskiajan markkinat, jotka järjestetään vielä tänään sunnuntaina klo 18 asti. Itse tosin jätin ne tällä kertaa väliin...

Tänä vuonna päätin kiertää alennusmyynnit kaukaa, mutta keskustaan teki kuitenkin mieli mennä ja meninkin kauppoihin lähinnä etsimään muutamia ostoslistalla olevia juttuja, olivat sitten alessa tai ei. Rintsikoiden lisäksi kun olen kaivannut ruskeita sandaaleita tai wedgeseitä. Ja löytyihän ne.

Mielestäni tämän vuoden alessa, mitä siinä sivusilmällä tuli muutamissa kaupoissa (Zara, Sokos ja Stokka) tsekattua, ei muuten ole ollut mitään kovin mielenkiintoista itselleni sopivaa. No hyvä niin, sillä yritän vältellä ostamista mahdollisimman paljon, sillä on ihan mahdottomuus saada kaikkia tavaroitani mukaan sitten myöhemmin, kun muutan poikaystäväni luo. Hankintalistalla on silti vielä muutama juttu, joita koitan etsiskellä sitten Briteistä tai lentokentältä uudestaan.

Tänään vietän päivän vanhempieni pihalla päivetystä hieman ottaen ja hyvää kirjaa lukien.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kulttuurieroja - häät

2011-06-29T16:08:00.005+03:00

Jos sitten olisi häiden vuoro! No enpä usko, että voin tehdä mitään ehdottoman kaiken kattavaa postausta suomalaisten ja ranskalaisten häiden eroista, sillä ensinnäkin olen ollut mukana vain yksissä ranskalaisissa häissä, joten minulla ei ole vertailukohtia. Ja toiseksi eroja kun on ihan kansallisella tasollakin riippuen itse hääparista ja heidän toiveistaan häitänsä/hääjuhlaansa kohtaan.

Joitakin erilaisia perinteitä ja tapoja kuitenkin havaitsin käydessäni ranskalaisissa häissä viime elokuussa. Ja poikaystävä puolestaan on omalta osaltaan kertonut omista havainnoistaan kaksista suomalaisista häistä.

Tässäpä niitä:

Siviilivihkiminen à la mairie / kirkko

Morsiuspari vihittiin pakollisessa siviilivihkimistilaisuudessa mairiessa ennen kirkkovihkimistä. Siviilivihkiminen on siis Ranskassa pakollinen. Me emme tosin olleet mukana tässä tilaisuudessa, vaan menimme suoraan kirkkovihkimiseen.

Ensimmäinen hämmästykseni aihe oli se, että ihmiset eivät tuntuneet osaavan valita kirkossa istumapuoltansa. Yleensähän tarkoitus on, että morsiamen ensisijaisesti tuntevat istuvat vasemmalle puolelle (sisääntulosta katsottuna) ja sulhasen tutut oikealle puolelle. Pappi joutuikin ohjeistamaan vieraita oikeille paikoille. Tai sitten kyseiset vieraat eivät ole koskaan olleet kirkkohäissä?! (vaan vain siviilivihkimisessä?!). Suomessa mielestäni vieraat kyllä tietävät, mihin kuuluu istua.

Morsiamen sisääntulo erosi paljon suomalaisesta käytännöstä. Meillähän sisään astelee morsian useimmiten isänsä käsipuolessa, ja edellä tai jäljessä kulkevat morsiusneidot ja/tai kaasot sulhasen odotellessa bestmaninsa kanssa alttarilla. Ranskassa ensin astelivat sulhanen äitinsä käsipuolessa, sitten sulhasen isä morsiamen äidin kanssa, sitten kaasot ja bestmanit ja lopuksi sitten morsian isänsä kanssa, mutta kuitenkin erillään tästä ensimmäisestä kulkueesta. Tässäkin tapahtui jonkinlainen etikettivirhe, sillä niin morsiamen kuin sulhasenkin vanhemmat istuivat kaikki sulhasen suvun puolelle, kun taas bestman ja kaaso istuivat morsimen puolelle. Itse hämmästelin tätä kovasti, enkä varmasti ikinä antaisi anteeksi, jos joku tekisi saman virheen minun häissäni. :) Itse olen hyvin tarkka, että kaikki menee perinteiden ja opitun etiketin mukaan. No, ei se nyt maailmaa siihen kaada, mutta kuitenkin... :)

Vihkimistilaisuus kirkossa kesti lähemmäs tunnin, mikä taitaa vastata sitä Suomen pidempää kaavaa.

Morsiuspari todistajineen allekirjoitti vihkitodistuksensa kaiken kansan edessä alttarilla. Heille tuo julkinen allekirjoittaminen on perinne, sillä jokaisesta otettiin kuva kynä kädessä allekirjoittamassa todistusta! :) Samaisen allekirjoitushässäkän he suorittivat myös aiemmin siviilivihkimistilaisuudessa!

Poistuminen oli myös aivan erilainen kuin mihin Suomessa on totuttu. Yleensähän Suomessa pois lähtee morsiusparin jälkeen vanhemmat ja siitä sitten rivi kerrallaan. Johtuen kuitenkin tästä sinjeeraustapahtumasta (ei tarvitse mennä sakastiin todistusta allekirjoittamaan) ja ilmeisesti siitä, että Ranskassa morsiuspari ei pysty kiertämään kirkkoa sakastiin menoa varten, odottaa pari sinjeerauksen jälkeen alttarilla, että vieraat siitä sitten vain lähtevät vähin äänin ulos odottamaan. Morsiusparilla eikä vierailla ole näin ollen myöskään minkäänlaista musiikillista poistumista. Itse en henkilökohtaisesti tykännyt tästä tavasta. Poikaystävä olikin kovin yllättynyt tästä meidän systeemistä. Jotenkin järjestelmällisempää ja tahdikkaampaa.

Juhlatila / onnitteleminen

Kirkon jälkeen siirryttiin juhlapaikalle hääparin mennessä ulkoilmakuvauksiin. Juhlapaikasta ja vehreästä rauhallisesta ympäröivästä miljööstä tykkäsin kovastikin. Rakennus oli jaettu kivasti ns. kolmeen vierekkäiseen isohkoon tilaan. Ensimmäinen tila toimi alussa aperitiivi- ja maljannostopaikkana, myöhemmin tanssilattiana ja osan ohjelmanumeroiden pitopaikkana. Keskellä oleva alue oli ns. olohuonemainen yleiseen seurusteluun tarkoitettu alue, jossa oli pehmeitä sohvia, tuoleja ja pöytiä lisänä pehmeä värikäs tunnelmavalaistus. Todella mukavaa, että vieraat pystyivät istuskelemaan ns. luvalla jo alussa, eikä notkumaan ruokapöydissä ja tietysti myöhemmin illan aikana, kun siltä tuntui ja kun ohjelma siirtyi takaisin "salin" puolelle. Samaisesta tilasta pääsi sivuovesta puutarhaan vilvoittelemaan. Kolmas tila puolestaan oli tarkoitettu ruokailuun. Tässä tilassa oli kaksitoista yhdeksän hengen pyöreää pöytää. Myös tässä tilassa oli kiva pehmeän värikäs tunnelmavalaistus. Morsiuspari oli valinnut juhlien teemaksi paratiisisaaret (jokainen pöytä oli nimetty jonkin saaren mukaan) matkailuinnostuksensa vuoksi ja väriksi olivat valikoituneet turkoosi ja ruskea. Lisäksi he olivat koristaneet ikkunanpielet teemaväriin kuuluvilla verhoilla ja seinustalla oli paljon kuvia hääparista. Kuvassa näettekin hieman millaista ruokasalin puolella oli. Tuo tila oli lämmin tila, ja lattiana ihan laatat, vaikka seinät ja katos ovatkin puutarhatelttatyyliset. Ja tila oli tosiaan täysin yhdistetty muihin tiloihin, joissa muuten olikin sitten ihan kunnon seinät ja ikkunat. :)

Yksi huomattava ero oli se, että varsinaista morsiusparin onnittelutapahtumaa ei järjestetty lainkaan. Suomessa on tietysti erilaisia variaatioita, miten onnittelut järjestetään, mutta tapana on, että jokainen onnittelee henkilökohtaisesti morsiusparia, ja myös parin vanhemmat kätellään. Minä kuitenkin halusin omalta osaltani paria onnitella, joten aperitiivin aikana menimme poikaystäväni kanssa kumpaistakin onnittelemaan (kaikenlisäksi vielä erikseen) ja nostamaan maljan heille. Ilmeisesti muut vieraat toivottivat onnea niin ikään näin?! Meidän suomalaisesta tavasta en kyllä aio luopua, kun meidän häät järjestetään! :)

Vanhempia ei noissa häissä myöskään onniteltu tai he eivät vieraita toivottaneet tervetulleeksi. Tai itse asiassa käsipäivää vaihdettiin jo kirkon pihalla.

Juhlapaikalla aperitiivien alkaessa sulhanen piti pienen puheen ja toivotti vieraat tervetulleiksi ja erityiskiitoksen lähettivät Australiasta asti tulleille kavereille. Kivasti tehty mielestäni.

Ohjelma / lahjat / valokuvaus

Ranskalaisissa häissä morsiusparille annetaan useimmiten lahjaksi rahaa/sekkejä, joten näitä kirjekuoria varten oli rakennettu oma postilaatikko, johon vieraat tiputtivat kuorensa. Meillä Suomessahan lahjaraha siirretään häiden osalta aika usein suoraan tilille. Toki heillä oli myös lahjapöytä, johon oli jonkin verran kertynyt myös tavaralahjoja mukaan lukien minun Aalto-lahjani.

Parin kahdenkeskinen valokuvaus toteutettiin ulkona kirkon jälkeen. Samaten juhlapaikalla otettiin sukulaisten ja ystävien kanssa kuvia vehreässä puutarhassa. Erona ainakin itsekokemiini suomalaisiin häihin verrattuna oli se, että juhlapaikalla otettiin myös kuva, johon oli kokoontunut koko juhlaväki yhdessä. Tällaisia kuvia tosin varmasti otetaan myös Suomessa riippuen hääparista ja paikasta.

Juhlapaikalle saavuttaessa ohjelmassa oli ensimmäisenä sulhasen lyhyt puhe ja maljannosto. Tämän jälkeen tarjolla oli aperitiivit kuplivan kanssa sekä yleistä jutustelua ja onnentoivotuksia hääparille (ainakin minun osalta). Samaten valokuvaukset toteutettiin tässä yhteydessä.

Mitään ilmoittamatta sisällä olleille vieraille, morsian heitti hääkimppunsa puutarhassa. Tämän näin myöhemmin valokuvista, ja olin aika pettynyt, kun en päässyt tähän osallistumaan tai edes näkemään. Tällaiset tuppaavat sattumaan aika yhtäkkiä, sillä viimekertaisissa suomalaissa häissä meinasin taas jäädä kimpunheitosta paitsi. Olimme juuri silloin menneet ulos vilvoittelemaan, kunnes äitini oli huomannut, etten ole mukana. :) Morsian sitten kiltisti odotti, että osallistun kimpunheittoon.

Alkupalojen jälkeen siirryttiin pöytiin. Ennen ruokailua ja ruokailun välissä oli pientä musiikillista ohjelmaa, puheita ja pieniä leikkejä, niin kuin missä tahansa häissä. Ai niin, ja iso miinus kylläkin tulee siitä, ettei nimeäni oltu kirjoitettu oikein! Koko etu- ja sukunimessäni oli yhteensä kolme virhettä, mikä on aika paha, kun morsiuspari olisi sen voinut parhaimmiten poikaystävältäni tiedustella. (Niin kuin serkkuni kysyi poikaystäväni nimen kirjoitusasun minulta eikä vanhemmiltani). Etunimessäni oli kaksi virhettä (kirjoitettu vähän niin kuin ranskalaisittain) ja sukunimeni virhe puolestaan johtui siitä, että poikkiksen isä ja äiti olivat "vääntäneet kättä", miten se kirjoitetaan. Isä oli voittanut, ja väärin meni! :)

Illan ohjelmassa puolestaan oli morsiusparin häävalssi, tai itse asiassa railakkaampi tanssi, ja sen jälkeen tanssit jatkuivat dj:n tähdittämänä.

Lapset oli otettu erittäin hyvin huomioon hääjuhlassa. Pienimmille lapsille oli katettu oma pöytä ruokailusalin toiselle puolelle. Isommat lapset puolestaan illastivat samassa tilassa muiden vieraiden kanssa. Näitä pieniä salin toisella puolella vahtivat palkatut kolme lapsenvahtia, jotka myös pitivät huolta lapsista ja keksivät tekemistä (erilaisia leikkejä, videoiden katselua, piirtämistä jne.) heille koko illan ajaksi.

Ruoka

Suomalaisten ja ranskalaisten häiden tarjoilussa yksi ero taitaa olla aperitiivi. Sitä kun harvoin tarjoillaan suomalaisissa häissä. Näissä ranskalaisissa häissä aperitiivina oli sen kuplivan lisäksi monia erilaisia pieniä suolaisia haukkapaloja. Itse tykkäsin ja voisin kotouttaa tämän perinteen myös omiin häihini myöhemmin.

Myös illallinen erosi itse kokemistani suomalaisista häistä. Kyseisissä häissä tarjottiin alkupala, pääruoka, juustolautanen ja jälkiruoka + kahvi. Erona oli se, että tarjoilu ei ollut buffet-tyylinen, vaan tarjoilijajoukko toi ruoan pöytään. Samoin tarjoilijat kaatoivat myös viinin. Nyt en enää kovin hyvin muista, mitä oli tarjolla, mutta täytyy sanoa, että herkullista ja ravintolatasoinen asettelu kyllä oli. Tästä varmaan tulee poikaystävän kanssa vääntöä tai ainakin mietintää kummantyylinen (buffet vai pöytiin tarjoilu) meidän häihin tulee. Mielestäni pöytiin tarjoilun positiiviset puolet ovat nimenomaan se, ettei tarvitse jonottaa ja hakea ruokaa mistään. Saa vain rauhassa istua, nauttia juhlasta ja jutella vierustoverien kanssa, kun ruoka ja juoma tuodaan pöytään. Toisaalta buffetin positiiviset puolet taas ovat ne, että vieras voi valita sitä, mistä tykkää ja niin paljon kuin haluaa. Meidän häiden kinkkinen puoli on vielä se, että haluamme jotakin perinteistä niin Suomesta kuin Ranskastakin. Ehkäpä buffetiin saisi koottua kuitenkin monipuolisemman valikoiman.

Myös jälkiruoassa oli eroja. Tosin mitähän voi odottaa, kun suomalaisten ja ranskalaisten ruokailutavat ja ruokalajit nyt muutenkin eroavat aika lailla toisistaan. Jälkiruokana oli erilaisia hedelmäkakkuja sekä iso macarons-kakku, jossa oli alkuun ranskalaiseen tapaan tähtisädetikut välkehtimässä. Suomalaisissa häissä on perinteenä hääkakun leikkaus ja jalan polkaisu, ranskalaisissa häissä hääpari puolestaan joi yhdessä kädet toisiinsa kiedottuina maljan toisilleen. Tällaisia maljanjuomisia taidetaan toteuttaa myös suomalaisissa häissä. Jälkiruoka ja kahvi piti illallisesta poiketen itse mennä hakemaan.

Tässä muutamia eroja, joita havaitsin, ja joita poikaystäväni on suomalaisissa häissä havainnut. Näistä tarvitsee valita sopivimmat sitten meidän häihimme, joiden järjestämiseen tarvitaan varmaankin suunnittelua kerrakseen.

Vihkimispaikka (ja juhlapaikka) onkin se ensisijainen mysteeri. Minä kun haluaisin kirkkovihkimisen, mutta Ranskassa järjestetty vihkiminen vaatii myös siviilivihkimisen. Siviilivihkimiselle sanon pyh ja pah (ei vain ole minun juttuni), ja olenkin uhannut mennä tilaisuuteen farkut jalassa vain kadulta napatut pari todistajaa selän takana. :) Koska tällainen vihkiminen ei ole minulle se oikea vihkiminen, enkä anna sille kovinkaan paljon arvoa, haluan sen olevan mahdollisimman vaatimaton, jottei siitä saa irti minkäänlaisia hääfiiliksiä. Niin, ja se tietysti järjestettäisiin vaikka jo muutama viikkon ennen hääpäivää.

Eihän me vielä tiedetä, missä maassa meidät vihitään, mutta Ranska on ehdolla siitä syystä, että poikaystävällä on vanhoja mammoja ja pappoja vielä elossa, jotka eivät noin vain pysty enää matkustamaan ulkomaille.

Pappi onkin sitten toinen juttu. Olen luterilainen, kun taas poikaystäväni on katolilainen. Katolisesta kirkosta ei aina tiedä hyväksyykö muiden uskontokuntien vihkimistä katolisen kanssa katolisessa kirkossa. Luultavasti ei haittaa, mutta tällainen täytyy varmistaa aina ennen katoliselta kirkolta ja vihkipapilta. Lisäksi toivoisin, että vihkiseremoniaan osallistuisi myös suomalainen pastori, mutta sekään ei voi olla kuka tahansa pastori Suomesta, vaan joku sellainen, jolla on lupa toimia pastorina Ranskassa. Niin ja hyväksyisikö tämä katolinen pappi, että mukana on toisen uskontokunnan pappi niin ikään puhumassa ja vihkimässä. Suomessa kahden eri uskontokunnan (lut.-kat.) vihkiminen kirkossa onnistuu, mutta katolisessa kirkossa katolisen papin vihkimänä vaatii erityisselvittelyjä oltiin sitten Suomessa tai Ranskassa. Monimutkaista! Me ollaan Suomessa paljon joustavampia asiassa kuin asiassa! :)

Le pauvre petit phoque si fatigué

2011-06-27T14:10:00.003+03:00

Tämä oli samalla niin hauska ja hellyttävä, että haluan jakaa sen eteenpäin...

http://www.lelombrik.net/videos/40420/trop-fatigue.html

Eikö saanutkin hymyn kasvoille!? :)

Saint-Jean 2011

2011-06-26T19:55:00.002+03:00

Onkin jo viikon verran siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Gradu, eräs toinen proggis ja työt ovat vieneet ainakin viime viikkoina reilun osan ajastani ja ajatuksistani, joten kirjoittelu on hieman jäänyt. Kesästä ja tulevasta kesälomasta huolimatta tuntuu, ettei aikaa riitä tarpeeksi bloggailuun, joten pieni breikkikin vilahti mielessä. Luultavasti tulen kirjoittelemaan kylläkin vain vähän harvemmin seuraavan parin kuukauden aikana.

Seuraavassa pieniä palasia tämän vuoden juhannuksestamme. City-juhannus vietettiin niin kuin viime vuonnakin. Mökkeilemään ei haluttu lähteä, kun oli niin epävakaista luvattu.

Ja tuossa alimmaisessa kuvassa näette valtakunnan ykköskokon eli presidenttimme kokon. :)

Ekotarinoita

2011-06-19T08:00:00.023+03:00

Oletteko huomanneet, että MTV3:lta (Katsomosta voi jälkikäteen katsella) tulee uusintana Upeat ekokodit -sarja, jossa nimensä mukaisesti esitellään upeita ekokoteja maailmalla. Ihailen aivan innoissani kotien mielenkiintoisia ja omaperäisiä ekoratkaisuja, joista muutama kuuluukin jo jonkinlaiselle haavelistalle, jos vain saan joskus mahdollisuuden aloittaa oman talon rakentamisprojektin.

Viime jaksossa jäin miettimään talonsa suunnittelijana toimineen perheen isän mietteitä siitä, että uudisrakentamisessa vaadittaisiin käyttämään 50 prosenttia kierrätysmateriaaleja tai muita ekologisia valintoja. Hieno idea! Tuo 50 prosenttia tosin tuntuu paljolta, mutta toisaalta, mikä sen parempaa kuin uniikki ja ekologinen koti. Kaiken ei tarvitsisi aina olla suoraan kaupan katalogista, vaan voisi ideoida ja viedä kekseliäisyyttä pidemmälle. Ekologinenkin voi olla hienoa.

Kyseinen perhe oli käyttänyt talonsa rakennusmateriaaleina moottoritietä ja siltojen metallisia kannatuspilareita. Kuulostaa tarinana kiehtovalta, eikö? Materiaalina tämä ei minua kuitenkaan säväytä, hieman liian kova minun makuuni, mutta arvosta kovasti sitä, että he ovat omalta osaltaan vaalineet ekologisuutta ja kaiken kovan materiaalin ympärille pystyneet luomaan lämpöisän kodin. Kaikki "jäte" ei ole jätettä, vaan aivan toimivaa ja käyttökelpoista, jos vain osaa ja uskaltaa tarttua projektiin. Ja kuten mies sanoikin, hänestä on hullua jättää käyttämättä materiaalia, jonka tekemiseen on käytetty työvoimaa ja -tunteja.

Samaten se, mikä minua sarjassa viehättää, on, että kodeista löytyy paljon erilaisia ideoita ekologisempaan asumiseen. Esim. veden- ja sähkönkäytössä, lämmityksessä jne. käytetään paljon ekologisia ratkaisuja, joilla säästetään käyttökulujen lisäksi luontoa.

Lisäksi monilla perheillä on aina jokin tai joitakin hienoja uniikkeja sisustusyksilöitä ripoteltuna kotiinsa. Niiden tarinoita onkin aivan varmasti mukava jakaa muille ja tietysti myös itse asujalle koti tuntuu vieläkin yksilöllisemmältä. Esim. tuossa edellä mainitussa talossa perhe oli alkuperältään espanjalais-italialainen, joten keittiön tasojen materiaali oli louhittu Vesuvius-tulivuorelta ja materiaalin seassa oli myös pieniä kultahippuja. Miettikää miten erilaisen tarinan se heti antaa, kuin että tasot olisivat valittu suoraan sen ja sen yrityksen katalogista. Eikö olisi hienoa, jos omalla kodilla olisi vieläkin sielukkaampi tarina kerrottavanaan!? Mä niin tykkään tarinoista ja erityisistä merkityksistä! Sarjaa aiemmin seuranneena, muistan, että mukana oli kaikenlaista mielenkiintoista siitä, mitä asukkaat olivatkaan keksineet ja intoutuneet valmistamaan ties mistä materiaalista. Kekseliäisyydellä ja mielikuvituksella kun ei ole rajoja!

Ekologisuudesta on tullut itselle vanhimmiten yhä tärkeämpi osa elämäntapaa ja ajattelua. Ekologisuudesta ja ekologisista ratkaisuista pulisin jonkin verran jo aiemmanssa design/sisustusaiheisessa blogissani. Ja ehdottomasti haluan tulevaisuudessa vaalia ekologisen asumisen periaatteita. Kaiken ei tarvitse olla uuden uutta, vaan uutta ja uniikkia saa, kun materiaalit vain uudelleentyöstetään. Niin, ja samalla luodaan tarinoita!

Onko muut innostuneet ekologisesta asumisesta? Tai asuuko joku kenties ekotalossa?

Journée à la mer

2011-06-16T07:15:00.000+03:00

Seuraavat kuvat eivät oikein vastaa tämän päivän säätilannetta, mutta odotellaan, että saamme taas nauttia upeasta lämpöisestä kesäsäästä. Tässä aurinkoisia ja merellisiä kuvia kauniista kesäviikonlopustani Helsingin saaristossa.

On n'est pas à Versailles

2011-06-15T17:03:00.000+03:00

Mun oli ihan pakko tulla tännekin tämä kirjoittamaan, kun on mielestäni niin hauska kieli- ja kulttuurikohtainen sanonta.

Tiedättekö, kun suomeksi sanotaan, että on juhlavalaistus, kun on kaikki valot yhtä aikaa kotona päällä?

No sattumalta minulla oli kotona useampi valo päällä, kun olimme poikaystävän kanssa ulos lähdössä. Sammuttaessani niitä sanoin ohimennen, että onpas valoja taas päällä. Siihen poikaystävä tokaisi, että oui, on (n')est pas à Versailles. Mielestäni tuo oli niin hauskasti sanottu, ja oikein havainnollinenkin vielä! Osaan kuvitella, että Versailles'ssa oli aina kaikki valot päällä, niin loistelias paikka kun se kerran oli.

En tiedä, kuinka yleinen sanonta tuo oikein on. Poikaystäväkään ei oikein tiennyt, mutta mulle se ainakin jää nyt käyttöön. :)

Tunteeko joku joitain muita tämäntyyppisiä hauskoja sanontoja melkein jokapäiväiseen käyttöön?!

Moments de joie

2011-06-13T11:30:00.012+03:00

Ilon hetkiä - niistä on minun alkukesäni täyttynyt; olen saanut kunnian olla mukana iloitsemassa muiden ehkä elämän onnellisimpia hetkiä. :)

Takana on kolmet juhlat, joiden päätähdet ovat olleet tuore aviopari, 30-vuotias syntymäpäiväsankari ja rippilapsi.

Seuraavassa kuvia asuistani, joissa näitä onnellisia oikein juhlistin.

1. Häät

Tässä nyt tämä kaunis royal blue -värinen silkkimekko, johon rakastuin ensi silmäyksellä, ja josta raotin hieman jo UK-shopping-postauksessa. Upea väri kiinnitti huomioni aivan ensin, tarkemmin mekkoa katsottuani ihastuin täysin laskoksiin ja rypytyksiin, materiaali oli täydellinen ja istuvuus ei voinut olla enää parempi. Kyllä sen tietää, kun oikea mekko tulee vastaan. :)

Kuten kuvasta ja alla olevista kollaaseista näkyy, korkkareina käytin uusia niin ikään Briteistä ostamiani Kurt Geigerin tummemman sinisiä, upealla helmi-timanttikoristemansetilla koristeltuja peep toe -korkkareita.

Huiviksi valikoitui ihan Stockalta ostettu mekon kanssa samaa sävyä oleva sininen läpinäkyvä huivi. Koruina olivat poikaystävältä saatu valkokultainen timantti-akvamariini sormus, helmi-timanttikorvikset ja -rannekoru, jotka myötäilivät korkkareiden koristetta.

Mekonväristä clutchia en sitten etsinnöistä huolimatta löytänyt, joten valitsin ihan tuollaisen perusmustan clutchin, mikä ei sinänsä haitannut, kun clutchia en muutenkaan itse juhlassa käyttänyt.

Hiukset laitoin itse. Kiharsin ghd:lla, eteen jäi vinosti sivulle kulkeva suora ja tupeerattu otsatukka. Kiharat asettelin pinneillä kiinni kuin kukat tuon otsatukan yläpuolelle vain kyseiselle sivulle. Mielestäni onnistuin oikein hyvin, vaikken mikään erityisen näppärä hiustenlaitossa olekaan.

Alla vielä hieman yksityiskohtia...

2. Rippijuhlat

Tässä rippijuhlissa käyttämäni mekko. Ostin mekon jo pari vuotta sitten (laputkin roikkuivat vielä kiinni), mutta nyt vasta pääsin laittamaan sen ensimmäistä kertaa päälleni.

Mielestäni tämä Hilfigerin mekko on aivan ihana. Sellainen todella kesäisen kevyt ja tyttömäinen. Poikaystävä sanoi, että mekko näyttää ihan Liisa Ihmemaasta poimitulta. :) Ehkä mä sitten näytin vähän Liisalta, kun on tuollaiset pitkät vaaleat hiuksetkin. Rusettinauha vain puuttui päästä. Heh!

Anyway, rakastan tuota mekon mallia ja laskoksia. Laskoksilla ja mekon hienosti kellomaisella ja runsaalla helmalla saa naisellisia muotoja esiin ja ripauksen kaivattua hentoa tyttömäisyyttä. Samaten vaaleansininen kuvioitu kaistale helmassa tuo hieman lisää muuten valkoiseen mekkoon. Lov it.

Alla taas hieman yksityiskohtia...

3. 30-vuotis syntymäpäivät

Synttärijuhla-asuni oli aika tumma kesäiseen aurinkoiseen säähän, mutta valitsin tuon Espritin mekon ihan siitä syystä, että se on täysin olkaimeton (ainoa olkaimeton, joka minulla on). Kuuma yli 30 asteen helle kun ei houkuttanut laittaa muuta kuin mahdollisimman avonaista ja kevyttä.

Mekkohan on aika tavallinen kesämekko, johon solmittu rusetti tuo pienen pientä ekstraa, muuten yksinkertaiseen kokonaisuuteen. Kenkinä oli käytännön syistä baltsut ja koruina helmi-timanttikaulakoru ja -korvikset. Hiukset kiharsin kevyille laineille ghd:lla ja osan laitoin taakse keskelle pinneillä kiinni.

Tilaisuus oli enemmänkin rento ulkomaalaisella live-musiikilla varustettu synttärijuhla, joten tarkoitus ei sinänsä ollut pukeutua parhaimpiin, vaan pukukoodin mukaan rennon kesäisesti.

Ja miksi näyttää, että mulla olisi rusketusraidat tuossa olan kohdalla... no ei kyllä ole... valo tai jokin hämää kummasti?! :)

Heinäkuussa saattaa olla vielä yhdet syntymäpäiväjuhlat tiedossa, mutta muuten kesän juhlat taisivat kaikki olla tässä. :)

Viikko kuvina pt. 2

2011-06-10T09:00:00.002+03:00

Seuraavassa jatkoa edelliselle Viikko kuvina -postaukselle.

Lyhyesti kerrottuna viikko sisälsi Aurajokirannassa kävelemistä, jäätelön syöntiä, drinksuja/viiniä, Naantalissa piipahtamista ja Café Antoniuksessa herkkuja maistellen (suosittelen, mielettömän hyvät tarjoilut!), ulkoilemista läheisessä puistossa sekä Ruissalossa, saunassa käymistä, hohtominigolfia...

Matkakuumetta

2011-06-08T07:20:00.011+03:00

Mulle tuli ihan hirveä matkakuume, kun kuulin, että yksi sisaruksistani oli varannut toisen puoliskonsa kanssa kolmen viikon omatoimi/autoreissun Kaliforniaan nyt kesällä. Mun ykkösunelmakohteeseen! He aikovat visiteerata kaikki ne pakko-käydä-kohteet, kuten Yellowstonen luonnonpuisto, Grand Canyon, L.A., San Fransisco, Las Vegas...

Asiaa ei helpota sekään tieto, että ranskalainen kaverini, joka muuttaa kesän lopussa Tahitille, tekee perheensä kanssa sitä ennen niin ikään tuollaisen Kalifornian kiertomatkan.

No koska kuukauden kesälomani on kahdessa osassa, ajattelin, että pysyn ihan Suomessa tuon ensimmäisen pätkän, kun kerran ilmatkin, ainakin tällä hetkellä, vaikuttavat erinomaisilta. Mutta tuon Jenkkilän reissusuunnitelman kuultuani iski minuunkin huuma, että seikkailemaan pitäisi taas päästä.

Ehdotinkin toiselle sisarukselleni, että lähdettäisiin yhdessä reissuun. Hänellekin varmaan tekisi hyvää päästä rentouttavalle lomalle ennen syksyn raskaita yliopisto-opintoja. Hän oli ehdotuksesta kovin mielissään, ja nyt pitäisi vain löytää jokin helppo ja suht edullinen kohde. Ja ihan Euroopassa pysytään, vaikka kaukokohteet kuten NYC, Kanada ja Singapore ovatkin vilahdelleet mielessä.

Tavoitteena olisi nyt löytää jokin sellainen kohde, jossa pääsisi ihastelemaan kauniita luonnonpaikkoja ja mahdollisesti joitakin kulttuurisesti tai historiallisesti merkittäviä paikkoja. Aurinkolomaa emme hae, sillä kumpikaan meistä ei tykkää makoilla koko päivää pelkästään rannalla. Suurkaupunkiloma on myös poissuljettu, kerrankin anti-shoppingloma! Tai voishan se kohde olla suurkaupunki, mutta en tiedä pystyisinkö vastustamaan kaikkia niitä putiikkeja, mitä vastaan tulisi. :) Eli mieluummin jokin pienempi ja ei niin turistilaumoilla kansoitettu kohde.

Nyt olemme leikitelleet ajatuksella lomasta Färsaarilla tai Islannissa (tosin tulivuorenpurkaukset ja tuhkakaaokset hieman huolettavat) tai sitten Kroatiassa, Riikassa tai Itävallassa.

No saa nähdä toteutuuko suunnitelmat vai lomailenko kuitenkin pelkästään Suomessa tämän ensimmäisen lomapätkäni?!

Minkälaiset lomasuunnitelmat teillä on?

Laura Ashley

2011-06-07T07:15:00.006+03:00

Laura Ashley on varmasti monelle tuttu sisustustekstiileistä ja kaikesta muusta kotiin liittyvästä.

Briteissä käydessäni ihastuin yllättäen Laura Ashleyn mekkoihin, kun heidän sisustus- ja vaateputiikissa piipahdin. Alla oleva mekko oli ehdoton suosikkini, ja monta kertaa kävin sitä katselemassa. Jostain syystä se sitten kuitenkin jäi kaupan hyllylle... Jälkeen päin on mekko pyörinyt edelleen mielessä, joten luulen, että jos kyseistä mekkoa löytyy vielä seuraavalla reissulla, on se varmaan pakko käydä ostamassa. Mielestäni ihanat värit ja teema - sopivat hyvin yhteen mekon tyylin kanssa.

Mitä pidätte?

Weekend off

2011-06-06T09:40:00.000+03:00

Jes! Ihana viikonloppuvapaa takana! Mähän olen siis tehnyt oikeastaan koko vuoden pelkästään viikonloppuvuoroja, joten on ihan luksusta olla vapaalla silloin kuin kaikki muutkin ja varsinkin kun ilmat ovat näin huikeat! Nyt olenkin saanut uudet kauniinväriset bikinit (tosin viime kesänä ostetut) käyttöön ja nauttinut runsaasti auringosta vanhempien pihalla ja maauimalassa söpön pikkuisen sisarukseni (nuorimmainen) kanssa. :) Hän on muuten meidän perheen halinalle. Häntä tykkään halailla ja ihaninta onkin kun hän sitten hymyilee ja naurelee takaisin. Vaikka hän onkin jo yläasteikäinen, niin kyllä hän silti halauksistani tykkää! Ihana ja aina iloinen! Rakkain kuvakin taitaa olla sellainen, jossa olen ottanut hänet pienenä vauvana valtaisaan halaukseen ja hän tapittaa söpöillä silmillään. Niin ja pienempänä hän aina otti innoissaan siskonsa vastaan, kun tulin viikonloppuisin kotiin. --- tuli, --- tuli hän hyppi iloisena. Ja kaikkein eniten minua on tainnut koskettaa se, kun Ranskassa asuessani palasin pariksi viikoksi lomalle Suomeen. Hän oli silloin sellainen pieni viisivuotias. Sen jälkeen kun hän ja vanhempani olivat aikaisin aamulla heittäneet minut lentokenttäbussille palatakseni Ranskaan, olivat he menneet takaisin vielä nukkumaan. Ja yhtäkkiä hän oli alkanut itkemään, ja vanhempani olivat kysyneet, että mikä on. Hän oli itkenyt, kun sisko lähti pois. Minua tämän tarinan kuuleminen kosketti ja koskettaa edelleen äärimmäisen paljon. Tuntuu todella, että meillä on hänen syntymästään lähtien ollut sellainen erityinen sisarussuhde. Ihana pikkukulta minulla!

Voih, tulipa tunteiltua! Mutta hei, laitetaan vastapainoksi vähän kuvia. :)

Tällaisissa asuissa vietin viikonlopun. :)

Banana Moon 2011

2011-06-04T08:15:00.001+03:00

Banana Moon collection 2011 -suosikkejani.

Kuvat: Banana Moon

Wanted: Aspinal of London leather products

2011-06-03T07:11:00.005+03:00

Pitkäaikaisimmat lukijat varmasti muistavat, että Lontoosta olen nyt molempina kertoina ostanut pari tarpeellista leather goodsia itselleni. Ensimmäisellä kerralla hankin silmä/aurinkolasikotelon ja toisella kerralla kännykkäkotelon.

Olen ollut erittäin tyytyväinen kyseisiin hankintoihin ja ylipäätänsä toden teolla ihastunut Aspinalin muihinkin tuotteisiin. Esitettä lukiessa olisin vetänyt rukseja yhteen jos toiseenkin tavaraan. Ehdottomiksi suosikeiksi nousivat seuraavat kollaasissa olevat käytännölliset tuotteet.

Nuo kaksi ylimmäistä voisivatkin olla seuraavalla hankintalistalla. Matkustaessa hukkaan passini ja matkustusasiakirjat aina jonnekin laukun syövereihin, joten tässä ne pysyisivät kaikki hyvässä tallessa omassa välissään. Ja tuontyyppistä nahkakantista muistikirjaa olenkin pidemmän aikaa etsiskellyt. Tykkään nimenomaan tuosta kirjan sulkevasta nyöristä.

Nuo korulippaat ovatkin hieman kalliimpia, mutta tuollainen korvakorujen säilytyslipas olisi todella käytännöllinen. Ei tarvitsisi etsiä niitä pareja sieltä sun täältä. Matkoille taas sopisi tuollainen pieni korulipas. Yleensä en kuljeta koruja paljon mukana, ja nekin, jotka kuljetan, laitan ne sellaiseen pieneen pussukkaan - sekaisin tietysti. Ja useamman kellon omistajana olisi kiva kun ne saisi järjestettyä kaikki yhteen koteloon.

Viikko kuvina pt. 1

2011-06-02T11:55:00.002+03:00

Nyt olen taas saanut arjesta kiinni. Viime viikko kun meni enemmän tai vähemmän lomaillessa ja juhlahumussa. Sen tarkemmin viikosta selittämättä, kuvat puhukoon puolestaan. :)

Kuvat ovat kauniista Ruissalosta ja Ruissalossa sijaitsevasta Turun kasvitieteellisestä puutarhasta.

Materiaalia ranskan kielen oppimiseen

2011-05-26T09:24:00.003+03:00

Nyt on tulossa pitkä postaus kielenoppimisesta (näkökulmana ranskan kieli) ja erityisesti kielenoppimisessa ja -käyttämisessä tarvittavista apuvälineistä. Ne, joita tämä aihepiiri ei kiinnosta, hypätkää vain yli...

Itse olen aina ollut kiinnostunut kielistä, ja voisin sanoakin olevani ennemmin kielellisesti kuin matemaattisesti lahjakas. Olen kouluaikoinani opiskellutkin useita kieliä, joista ranskan aloitin itse asiassa vasta lukion viimeisellä luokalla. Sitä siis opiskelin vuoden verran, jonka jälkeen muutin Ranskaan pariksi vuodeksi, ja sen jälkeen olen sitä opiskellut myös yliopistolla. Siitä on tullut oikeastaan yhtä tärkeä kieli kuin suomesta. Käytän ranskaa päivittäin, ja joskus puhun sitä päivässä enemmän kuin suomea, vaikka siis Suomessa asunkin.

Koska vuoden ranskan opinnot lukiossa antoivat vain pohjan, opin kielen käytännössä kokonaan Ranskassa. Kuuntelin, kyselin, toistin, kirjoittelin ylös ja harjoittelin kotona. Tärkein oppimismuoto oli tietysti toisten puheen kuuntelu, sieltä sanojen poiminta ja toistaminen. Myös kysyminen ja toistamisen pyytäminen oli tärkeää, samoin kuin sanojen tai lauseiden kirjoittaminen ylös. Toisin sanoen itse piti olla hirmu aktiivinen ja motivoitunut ymmärtämisen ja oppimisen suhteen. Eikä saanut todellakaan noloilla kysymistä ja ymmärtämättömyyttä! Ja itse taisinkin ajatella niin, että oppimassahan täällä sitä ollaan ja virheistä oppii. Kun teki jonkin virheen, ei samanlaista virhettä enää sen jälkeen toistanut. Kielenoppiminen lähes kokonaan kuuntelu- ja toistamismenetelmällä lujitti ja herkisti kyllä kielikorvan (ranskan osalta).

Toki myös kielenoppailla oli suuri merkitys, joten käydään hieman läpi, mitä ja millä tavoin näitä oppaita itse aikoinaan käytin oppiakseni ranskaa. Samaten esittelen, millaisia perusoppaita sitä ranskan kielessä edistyessä kannattaa lisäksi hankkia.

Kun kieltä osaa tarpeeksi hyvin ja sitä käyttää paljon (eli virheitä ei enää tule kovin paljoa), ei perinteinen kielioppi oikein anna enää mitään kovin uutta, joten tällöin kannattaa hankkia opuksia, joiden avulla pystyy vielä hiomaan kieltä ja eliminoimaan pikkuvirheet, kuten prepositiovirheet.

Laaja sanakirja; tuo WSOY:n monipuolinen sanakirja taitaa olla edelleen parhaimpia su-ra-su-sanakirjoja markkinoilla.

Ranskassa asuessani käytin alla olevaa kärsineen näköistä Gummeruksen taskusanakirjaa. Omasta mielestä sanakirja on äärimmäisen tärkeä väline, varsinkin jos pidempään maassa oleskelee. Muistan vieläkin, kuinka tapasin muutaman suomalaisen tytön, jotka niin ikään olivat muuttaneet samoihin aikoihin Ranskaan asumaan. He naureskelivat sille, että minulla oli sanakirja Ranskassa mukana. He eivät kuulemma sellaista tarvinneet... Just. :)

Muistan myös, kun kotona ollessani saatoin vain sängyllä maatessani lukea sanakirjaa. Juuri näin. Kuten kuvasta näkyykin, kävin jokaisen kirjaimen läpi ja jokaisen sanan kohdalle merkitsin pienen palluran, kun olin sitä toistellut ääneen ja yrittänyt pistää muistiin. No käytännöllisimmät sanat todella opettelin kyllä ulkoa. Ja sitten seuraavana päivänä käyttöön! :)

Monipuolinen kielioppi; tuo Finn Lecturan kielioppi on erittäin selkeä ja helppolukuinen, sisällöllisesti siinä käydään hyvin läpi koko ranskan kielioppi. Bonuksena: kyseiseen kielioppiin kuuluu harjoituskirja, jonka avulla voi helposti testata oppimansa.

Ranskasta ostin vielä täydentämään toisen kieliopin (siitä sai samalla selville myös, minkä nimisiä kielioppitermit ranskaksi ovat) sekä tuollaisen kielioppi-harjoituskirjan (vastauskirjalla). Tuo näyttää olevan keskitason opiskelijalle, mutta samaisia on tarjolla myös aloittelijoille ja pitkälle edistyneille.

Hyvä sanakirja on myös sellainen, jossa käydään aihepiireittäin läpi tärkeimpiä ja käytännönläheisimpiä sanoja. Itse ostin tällaisen sanakirjan edelleen Ranskasta, ja tällöin kieliparissa englanti-ranska. Tulipahan samalla kerrattua myös englantia.

Verbien taivutusopas; tämä antaa mallin kaikille erilaisille taivutusmuodoille, lopussa on vielä laaja verbisanasto tavallisimmista ja hyödyllisimmistä verbeistä, joiden taivutusmalli myös löytyy kirjasta.

Opiskelin tuota verbiopasta niin, että kävin kaikki mallit ensin läpi, ja opettelin ulkoa tärkeimmät, ja käytetyimmät verbimuodot (passé simple ei kuulu näihin! :)). Lopuksi vielä suomensin sanakirjan avulla kaikki kirjan takana olevat verbit. Kaikkia ei minun pienestä taskusanakirjasta kuitenkaan löytynyt. :) Mutta kyllähän tuossa suomennosprosessissa jäi väkisin verbejä mieleen.

Sanakirjoihin vielä liittyen, erinomainen on myös visuaalinen sanakirja. Tiedättekö sellainen Disneyn, jota joskus lapsena luettiin oppiaksemme hieman ruotsia ja englantia! No nyt sellaisia on tarjolla myös aikuisille! Ja mielestäni ovat vain niin erinomaiset!

Visuaalisen sanakirjan hyvä puoli on siinä, että se esittelee erittäin monipuolisesti aiheesta kuin aiheesta (esineitä, vaatteita, syötäviä, eläimiä, ihmiskehoa, mekaniikkaa yms.) yksityiskohtaisia kuvia, ja antaa sanan sellaisillekin osille, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Heh!

Käytännön kannalta kuitenkin erinomainen siksikin, että kun joku puhuu vaikka jostakin tietystä kalasta tai osasta pesukoneen takana, saa samalla päähän myös kuvan, miltä kyseisen sanan antava asia tai esine todellisuudessa näyttää. Nyt modernit sukupolvet varmaan sanovat, että googlettamallahan se onnistuu, mutta hei, kuinka kyseenalaista ja ristiriitaista tietoa sieltä voi löytääkään... Ja itse ainakin kun googletan sanoja, joudun käymään läpi useamman sivun, jotta voin olla varma sanan ja kuvan yhteismerkityksestä.

Mitä edistyneempi ranskan kielessä on ja mitä enemmän sitä opiskelee, tulee jossain vaiheessa ihan varmasti eteen ranska-ranska-sanakirjan osto. Itse päätin päästä helpolla (heh!) ja ostin Petit Robertin CD-versiona. (Ne, jotka eivät tiedä, niin PR kirjaversiona on sellainen kivankokoinen ja painoinen kivi tuoda matkalaukussa!) Tämä CD on jo aika vanha, eikä toimi nykyisessä koneessani, joten taidan joutua ostamaan jossain vaiheessa uuden ja päivitetymmän version.

CD-version mahtavin puoli on juuri elektronisuus. Hakutoiminnolla löytää helposti ja nopeasti sanan kuin sanan. Sanasta tulee lisäksi iso liuta esimerkkilauseita ja merkitysyhteyksiä, samaten kuin kyseisen sanan esiintymiä lainauksissa, etymologista tietoa, synonyymeja ja vastakkaisia merkityksiä, kuten myös joidenkin sanojen kohdalla voi kuunnella, miten sana äännetään.

Ja koska tosiaan tuo PR ei enää koneessani toimi, ostin väliaikaisesti tuollaisen aika minin ranska-ranska-sanakirjan seuraksi. Se on siis ihan perussanakirja, jossa mukana on myös kaikkea ekstraa, kuten selvitykset 10 000:lle erisnimelle.

Synonyymi-sanakirjasta löytyy kiitettävästi vaihtoehtoisia sanoja jo hyvän sanavaraston kohentamiseen tai muuten samanmerkityksisten sanojen hakuun ja opetteluun.

Tämän sanakirjan sain opettajaltani hyvästä ranskan kielen tuloksesta yo-kokeessa. (Ranskasta palatessani opiskelin ranskaa vielä vuoden iltalukiossa, josta sen sitten kirjoitin myös).

Ranskaa opiskelleet tietävät, että prepositiot ovat tärkeässä osassa. Niinpä niissä saattaa aina välillä tulla virheitä tai alkaa epäilyttämään, tuliko tämän verbin kanssa à vai de tai kenties jokin muu. No siihenkin on erinomainen ratkaisu, nimittäin prepositio-opas, jossa esitellään käytetyimpiä verbejä ja adjektiiveja, joiden kanssa tulee jokin prepositio, tai missä yhteydessä tulee. Poikkeuksiakin on, niitähän ranskan kieli on pullollaan!

Tosiaan, itselle tämä on ollut kyllä oiva apu, kun ei ole aina ollut ihan varma, mikä prepositio jonkin verbin kanssa tulee. Suosittelen!

Jälleen, kun kieli alkaa olla hyvällä tasolla, voi ottaa taas askeleen ylöspäin ja siirtyä opiskelemaan ja käyttämään erilaisia sanontoja (tai miksi niitä nyt kannattaisi kutsua), joista tosin osa kuuluu ihan käyttökieleen ja siinä mielessä minkätasoiselle ranskan oppijalle tahansa. Ja onhan näitä ihan hauska lueskella ja selvittää, miten ne sanotaan suomeksi.

Seuraava kirja on ihan mielettömän hauskaa luettavaa, mutta vaatii jo jonkinmoista hyvää tasoa ranskan kielestä, jotta tämän sanakirjan sanoja voi ymmärtää ja käyttää oikeassa yhteydessä/oikeassa seurassa. Tässä esitellään siis paljon erittäin puhekielisiä sanoja, joista suurin osa esiintyy lähinnä nuorison puheessa, mutta on myös sellaisia, joita niin ikään aikuiset käyttävät. Osa sanoista on todella puhekielisiä, jopa vulgaarisia, joten harkintaa kannattaa näiden sanojen kanssa käyttää.

Tämän sanakirjan sanat ovat sellaisia, jotka kannattaa ehkä yleisen käytettävyytensä vuoksi tietää (kun kuulee, niin tietää, mistä puhutaan), mutten kannusta mitenkään aivan erityisesti niitä käyttämään, ellei ole varma, että sana sopii käytettäväksi siinä ja siinä yhteydessä ja seurassa.

Näin, tässä oli kaikki ranskan kieleen liittyvät oppaat, joita itse olen tarvinnut/tarvitsen.

Muun muassa Fnacista, Gibert Jeunestä ja Gibert Joseph'sta (Boulevard Saint Michel, Pariisi) löytyy kerroksittain kaikenlaista kirjaa ylipäätänsä ja pelkkiin kieliinkin liittyen aiheesta ja kielestä toiseen omia isoja osastoja... Valinnanvaikeus voi iskeä oikein kunnolla! (Oma suosikkini on tuo Gibert Joseph - todella monipuolinen valikoima!).

Ja miten muuten sitten pidän ranskan taitoa yllä kuin kirjoittamalla ja puhumalla? No, haastan itseni aina välillä ratkomaan ranskankielisiä kryptoja (Codés). :)

Minulla on antaa vielä pari erittäin hyödyllistä internetsivua!

!!! Eri aikamuodoissa taivutetut verbit: Verbix

Verbix is an independent non-profit organization that aims to promote and protect linguistic diversity. This site contains verb conjugations for hundreds of languages, ranging from national and international languages to regional and even extinct languages.

Tuo Verbix on kyllä käyttökelpoisin kieliin liittyvä internetsivu, johon olen törmännyt. Monet kerrat olen sieltä tarkistanut, miten jokin ranskan verbi taipuu siinä ja siinä aikamuodossa.

Toinen verbien taivutteluun keskittyvä sivusto: Le Conjugueur

Le Conjugueur va vous aider à conjuguer un verbe. Entrez votre verbe ci-dessus et vous verrez s'afficher la conjugaison. Vous pouvez également entrer un verbe déjà conjugué pour en retrouver l'infinitif. Le Conjugueur contient également des synonymes, des définitions, des exercices et de nombreuses règles de grammaire pour vous aider à maîtriser l'orthographe du français.

Seuraavasta löytyy niin ra-ra-sanakirja (dictionnaire), verbien taivutukset (conjugaison) ja synonyymisanakirja: Le Dictionnaire

Täytyy myöntää, että olen käyttänyt kyseistä sivustoa ainoastaan kokeiluasteella, joten sen tarkemmin en osaa sanoa, kuinka laajasta sanakirjasta on kyse. Mutta vaikuttaa silti ihan toimivalta yleiseen käyttöön.

Yksi ihan hyvä ja käyttökelpoinen monikielinen sanakirja: Ilmainen Sanakirja

Ilmainensanakirja.fi on täysin ilmainen Internet-sanakirja, joka perustuu sekä ammattilaisten että käyttäjien kääntämiin sanoihin.

Tätä olen jonkin verran käyttänyt, kun olen halunnut saada nopeasti sanan ranskaksi tai vaihtoehtoisia sanoja. Mielestäni uskottava sanakirja, vaikka sanoja voi lisätä melkeinpä kuka tahansa. Bonusta tulee esimerkkilauseista, joista voi olla tarvittaessa hyötyä.

Monikielinen sanakirja, jossa mukana termisanakirjoja, Kielitoimiston sanakirja jne: MOT

Tämä on maksullinen sanakirja, mutta toisaalta sanakirja on myös erittäin laaja ja monipuolinen; kielten lisäksi on termistöjä, Kielitoimiston sanakirja, synonyymisanakirja yms. Itse olen käyttänyt tätä ilmaiseksi yliopiston kautta.

Visuaalinen ranskankielinen nettisanakirja: Le Dictionnaire Visuel

Löysin tämän vasta, kun etsin ihmiskehoon liittyviä termejä... vaikuttaa ihan toimivalta!

Hyvää ei saa halvalla, vai saako?

2011-05-23T16:00:00.001+03:00

Edullinenkin voi olla hyvä, kalliskin voi olla huono. Näin. Tässä postauksessa keskitytään kuitenkin ensimmäiseen väittämään, että ei se edullinen aina tarkoita huonoa.

Minulla on ollut käytössä pari edullista kosmetiikkatuotetta, joiden laatu on ollut yhtä hyvää ellei parempaa kuin kalliimmalla samaisella.

Toinen tällainen tuote on ollut valokynä.

YSL

vs.

L'Oréal

Toinen puolestaan on mascara.

Helena Rubinstein

vs.

L'Oréal

Onko muilla tullut vastaan samanlaisia kokemuksia? Jos, niin mistä tuotteista? Otan mielelläni vastaan vinkkejä muistakin tuotteista... :)

Hektinen viikko

2011-05-18T21:15:00.002+03:00

Ensinnäkin jes, sain vihdoin takaisin tuon alkuperäisen Alma vs. Hepburn -postaukseni!

Kuten arvasin, tämä viikko on lähtenyt hektisesti käyntiin. Maanantaina meni oikeastaan koko päivä kaupungilla pyöriessä ja loppuneiden kosmetiikkatuotteiden perässä juoksien, tiistaina sain aikaiseksi kirjoittaa gradua, ja ilta menikin kaverini kanssa illastaessa.

Tänään puolestaan on koko päivä mennyt autoni kanssa taistellessa (käyttöongelmia pitkän kylmän talven jälkeen). Konepellin alla moottoritilaa siinä sitten ihmettelin, että mistäs johdosta voisi kiikastaa. Omaan kyllä hyvät auton perustaidot, ja tiedän mikä mikäkin osa, johto ja säiliö konepellin alla sisältää tai tekee, mutta ongelmanratkaisu ei kyllä ole minun heiniäni. Itse ehdottelin perinteisiä sytytystulppia ja akkua, mutta eiiiii, ei kuulemma niistä johdu. :) Jakaja (eli osa, joka jakaa sähköä käynnistyksessä) tsekattiin, ja sinne olikin päässyt hieman kosteutta. Se sitten kuivattiin ja puhdistettiin. Mutta varsinainen vika taisi olla ihan luonnollinen eli todennäköisesti bensa vain oli ehtinyt puolen vuoden aikana laimistua, ja mun rakas auto ei tietenkään tästä tykännyt. Hah, yhtä itsepäinen kuin omistajansakin! Tankki oli melkein täynnä (yritin olla järkevä, kun talveksi jätin autoni talvehtimaan), joten en saanut kuin parilla kympillä uutta bensaa lisättyä. Nythän yli puolet tankista on sitä "huonoa" bensaa. Ja miten bensa voikin olla noin kallista! Taisi kuitenkin auttaa, joko jakajan putsaus tai bensan lisäys, sillä nyt auto kulkee taas kuin unelma! Vähän lisäsin lopuksi öljyä ja kävin vielä sitten moottoritiellä hurjastelemassa, että sain loputkin karstat pois. Niin ja samalla tietysti pesin ja puunasin koko auton sisältä ja ulkoa. :) Vitsit, kun haluaisin vain sellaisen hienon ekoauton, joka kulkee sähköllä tai aurinkoenergialla! Siinä tosin huono puoli taitaa olla pilviset ja sateiset päivät! :D

Äsken kävin vielä lenkillä, nyt vähän siivousta ja American Idolia... Huh!

Huomenna ja ylihuomenna töihin, lisää siivoskelua, vähän vielä gradua... ja sitten voisi hetken relata. :)

Alla maanantain kaupunkiasua ja tiistain illallistamisasua...

Kinkku-koskenlaskijapiirakka

2011-05-17T07:03:00.002+03:00

Kyllähän tämä ruoanlaitto alkaa vihdoin sujumaan ilman tarkkaa reseptien seuraamistakin!

Minulle tuli viime viikolla kaveri vierailulle, ja häntä varten leivoin omenapiirakan lisäksi kivan suolaisen kinkku-koskenlaskijapiirakan.

Innostuin ihan hirveästi tuosta koskenlaskijasta, kun sitä makaronilaatikkoon viimeksi lisäsin, joten heti alkoi idea sen lisäämisestä kinkkupiirakkaan pyörimään päässä. Nopeasti katsoin ohjeista, mitä muuta piirakkaan voi lisätä, ja mitä maitotuotteita (kerma, maitorahka, crème fraîche, maito...) ihmiset ovat käyttäneet.

Seuraavassa suurpiirteinen ohje, miten minä tämän kinkkupiirakan oikein tein. :)

Murotaikina pohjalle

Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteeksi:

½-1 punainen paprika
purjo
1-2 salottisipulia
200-250 g palvikinkkua tai savukinkkukuutioita
1 tlk ruokakermaa (esim. Valion paksumpi)
½ pkt koskenlaskijaa (voimakas)
1 kananmuna
suolaa, pippurisekoitusta

Pilko vihannekset pieniksi ja kuullota öljyssä, lisää kuutioidut kinkut seokseen.

Lisää kinkku-vihannesseokseen ruokakerma ja anna olla miedolla lämmöllä.
Paloittele koskenlaskija ja lisää vähitellen seokseen.

Kun koskenlaskija on kokonaan sulanut, sekoita vielä kunnolla ja lisää kananmuna.

Kaada seos lopuksi murotaikinan päälle.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

HUOM!

Monissa lukemissani kinkkupiirakkaohjeissa vaadittiin lisäämään kolme kananmunaa,
mutta suosittelen tämänkokoiseen täytteeseen ihan vain yhtä,
nimittäin ei tule niin kiinteää ja munakasmaista.

Piirakan täyte oli jäähtyessään kivan pehmoista, ei kuitenkaan liian löysää.
Jäähtyneenä täyte oli jo kunnolla kiinteää.

NAMS! Todella todella hyvää, ehkä parhainta kinkkupiirakkaa, jota olen ikinä maistanut (vaikka itse sanonkin). :)

Tässä vielä vähän kuvaa muista tarjolla olleista herkuista sekä kattausta...

Omenapiirakan ohje: Dansukker

Sattumia vai jotain syvempää yhteyttä?

2011-05-16T10:26:00.001+03:00

Onko muille käynyt joskus niin, että on soittanut puhelimella juuri samaan aikaan toiselle kuin se toinen osapuoli on ollut soittamassa sinulle? Tai oletko kirjoittanut ja lähettänyt sähköpostin jollekin, joka on juuri samalla hetkellä lähettänyt omansa?

Miten mystistä tällaiset sattumat! Vai voisikohon tällaisessa olla takana jotain henkisempää yhteyttä kuin pelkkää sattumaa? No tiedä sitten, varmasti vain puhdas sattuma voisi olla oikea ja järkeenkäypä selitys. :)

Meillä on näitä sattumia sitten sattunut useampaan kertaan poikaystävän kanssa, eilen viimeksi. Kirjoittelemme päivittäin toisillemme sähköpostin jos toisenkin. Kumpikin lähettelee niitä sitten oman aikansa puitteissa, kun ehtii. Ja tosiaan useamman kerran olemme lähettäneet viestejä täysin samalla minuutilla tai aivan siinä parin minuutin erolla. Lähimmäksi olemme päässeet vain kymmenisen sekunnin lähettämiserolla! Aika hyvin, kun emme todellakaan tienneet lähettävämme viestejä samaan aikaa ja kun ottaa huomioon, että tunnissa on jo 60 minuuttia ja 24 tunnissakin 1440 minuuttia! Silti satuimme valitsemaan saman lähettämisajankohdan! Samoin on muuten käynyt tekstiviestejä lähetellessä. Juuri kun olen saanut lähetettyä viestin, on toiselta tullut viesti samalla hetkellä takaisin. :) Hauskaa ja niin outoa samalla.

Täytyypä vielä kertoa, että äidilleni ja tädilleni, jotka ovat siskokset, on myös sattunut tällaisia outoja samaan aikaan -sattumia. Useamman kerran he ovat toisistaan tietämättään ostaneet samoja vaatteita, itselleen tai muille, ja kerran jonkun syntymäpäiville tullessa, he huomasivat, että olivat ostaneet samanlaiset kortit! Hauskin taitaa olla se, kun äitini kertoi olleensa soittamassa tädilleni. Ja puhelin ei ehtinyt edes tyyttäämään, kun tätini oli jo linjoilla. Tätini kertoi, että hän oli soittamassa äidilleni. Kumpikin oli siis samaan aikaan soittanut toiselle. Jälkeen päin he vain miettivät, että kumpikohan mahtoi maksaa puhelun. :)

Alma vs. Hepburn

2011-05-14T11:53:00.000+03:00

Nyt tulee siinä mielessä historiallinen postaus minulta, sillä luulen, että tämä jää tästä aiheesta (merkistä) varovaiseksi viimeiseksi postaukseksi tässä blogissa. Louis Vuitton, tuo merkki, jota miljoonat naiset ympäri maailman rakastavat ei kuitenkaan anna minulle minkäänlaisia elämää suurempia säväreitä. Siis sellaisia, että todella houkuttaisi ostaa merkin tuotteita.

Taidan vain olla muiden merkkien tyttö... :)

Nyt täytyy kuitenkin hetimmiten ottaa sanoja hieman takaisin, sillä LV:llä on YKSI laukku, josta olen pitänyt sen ensinäkemisestä lähtien. Tykkään ehdottomasti laukun mallista: todella kätevän oloinen ja kokoinen. Laukkua saa myös eri kuosilla ja väreillä, ja vaikka tuo LV-kuosi ärsyttääkin kovasti omia silmiäni, tuossa vernis-kuosissa monogrammit eivät ole niin pahoja kuin siinä ruskeassa. Tai onhan sitten tuo epi-kuosi.

Monikaan tyttö ei varmaan halua tehdä kompromisseja laukun suhteen. Tai en ainakaan minä, laukun pitää olla täydellinen: en saa silmiä pois siitä, en saa sitä mielestäni, siinä on muoto, koko, väri, tyyli ja laatu kohdillaan ja sen täytyy sopia itselleni (ei sillä merkillä niin väliä). Ne, jotka Almoista myöskin tykkäävät, eivät varmasti muuta samantyylistä halua. Jos yli 1000 euroa laukun investoimiseen tuntuu kuitenkin pahalta, tarjoaa Aspinal of London lähes identtisiä laukkuja jopa väriensä puolesta. Nahkaisia Hepburn laukkuja kun saa puolta halvemmalla kuin LV:n Almoja.

Eikö vain ovatkin kovin samanlaisia?!

ALMA

VS.

HEPBURN

Kuvat: Google kuvahaku ja Aspinal of London

Alma vs. Hepburn

2011-05-14T09:32:00.008+03:00

Onpas blogger nyt temppuillut oikein olan takaa, niin kuin kaikilla muillakin. Minäkin menetin edellisen postauksen: Alma vs. Hepburn. Kyseisessä postauksessa siis vertailutin kahden merkin laukkuja, jotka muistuttavat yllättävän paljon toisiaan!

Pointtini postauksessa oli, että LV:n Alma on merkin ainoa laukku, jonka voisin itselleni heiltä hankkia. Yli tuhat euroa Almasta on kuitenkin iso summa, kun katsoo, että Aspinal of London tarjoaa samantyylisiä laukkuja jopa väriltään puolta halvemmalla.

Toivottavasti Blogger saisi palautettua jo tehdyn postaukseni, nyt nimittäin olen alkanut jo saada takaisin luonnoksiksi tallentamiani postauksia! Jes! Älkää siis ihmetelkö, jos edellinen Alma vs. Hepburn palautuu takaisin ja näitä onkin sitten kaksi peräkkäin...

Alma vs. Hepburn by Avelina featuring vintage handbags

Kuvat: Google kuvahaku ja Aspinal of London

Outfit 10/5

2011-05-11T07:12:00.010+03:00

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, olen nyt viime viikot istunut tiivisti ja kiltisti ruudun ääressä kirjoittamassa gradua. Eilenkin istuin koneella aamukahdeksasta keskiyöhön. Aamupalalla ennen gradun aloittamista luin uutiset ja lemppariblogit (kuten aina), ja kymmenestä eteenpäin meni sitten gradun kanssa (kuten aina) ja ilta vierähtikin yhden toisen ison projektin kanssa. Mielenkiintoinen ja samalla haastava, mutta mielettömän aikaavievä. Sitä olen nyt koko kevään gradun ohessa työstänyt, ja sekin alkaa olla aika pian valmis. Tosin kesällä kuulemma tulee vielä uutta tehtävää siihen liittyen. Toisaalta, kyllä sen kestää, kun tietää, että proggiksen valmistuttua siitä on hyötyä muillekin, ja oman panoksen näkee konkreettisessa muodossa. Ja ehdottomasti hyvä kokemus CV:hen lisättäväksi.

Kun on tällaisia työntäyteisiä päiviä, voitte uskoa, että päivän kohokohta onkin kauppareissu tai lenkkeily! :) Tällaista oli eilen ruoanhakumatkalla päällä.

Viikon kuulumisia - gradua ja outoa palvelua

2011-05-09T18:24:00.004+03:00

Ihanaa, miten lämmintä ulkona onkaan! Pikaisesti kävin postissa, joten hiukan ehdin aurinkoisesta ilmasta nauttia, mutta muuten olenkin ollut koko päivän sisätiloissa kirjoittamassa graduanalyysia. Enkä taida päästä kyllä koko viikkonakaan näistä luvatuista lämpimistä päivistä nauttimaan. Ehkä sitten viimeistään heinäkuussa kesälomalla!? :)

Tosiaan gradua olen nyt ahertanut tiiviisti, ja loppusuora häämöttää. Analyysistä puuttuu toki vielä paljon asiaa, teoriaosuutta pitäisi ehkäpä vielä laajentaa, ja siihen päälle vielä johdanto, loppupäätelmät, tekstien organisointi, kielivirheiden tarkastus yms yms... Tuntuu, että paljon olen jo saanut aikaan, mutta paljon on vielä tekemättä.

Tarkoitus olisi palauttaa proffalle tarkastettavaksi menevä versio viimeistään kesäkuun alussa. Sitä ennen käyn vielä vähän keskustelemassa ja samalla kysymässä, että milloin hän on vielä ylipäätänsä yliopistolla paikalla ennen kesälomaansa. Muuten siirtyy palautus syksyyn. Vaikka kyllä mietinkin, että miten ihmeessä meinaan saada kaikki jäljellä olevat asiat kirjoitettua vajaassa kuukaudessa?! Ehkä ihmeitä voi tapahtua!? :)

Tuossa eilisen asua, kun kävin äidille hyvää äitienpäivää toivottamassa. Sen verran kerron asun tarinaa, että on kuulkaas yläasteelta lähtien ollut osa vaatekaappini sisältöä! Tykkään ihan mielettömästi: kiva väri, sopivan rento ja todella mukava päällä. Ehdottomia suosikkejani ja erittäin hyvässä kunnossa, vaikka vanha iältään onkin.

Eilen myöskin kokeilin hieman laittaa kampausta hiuksiini pian pidettäviä tutun häitä varten. Haluaisin, että hiukset olisivat päältä tai takaa, tai jostain, hieman korkeammalla ja että loput hiukset kihartaisin ja laittaisin pinneillä sitten kiinni nutturakampaukseksi.

---

Niin ja aihetta läheltä liippaen, jospa samalla kertoisin, kuinka sain jälleen erikoista palvelua eräässä juhla-asujakin myyvässä vaateliikkeessä, jossa kävin etsimässä huivia viime viikolla. Jälleen siinä mielessä, että minua luullaan aina paljon nuoremmaksi kuin tosi asiassa olenkaan, ja täten kaupoissa ei saa asiallista palvelua tai minua vähätellään. Tai ainakin itse saan tämän tunteen.

Kävin siis eräässä liikkessä etsimässä asuuni sinistä huivia. No sieltä niitä sitten löydettyäni nappasin heti muutaman mukaan sovitettavaksi. Ajattelin kuitenkin mielenkiinnosta kiertää koko liikkeen, jos vaikka jossain olisi vielä lisää huiveja tai vaikka boleroja. No pitkälle en päässyt, kun perässäni kulki hetken aikaa vanhempi myyjä. Lopulta hän sitten tuli kysymään, että etsinkö jotakin? Sanoin ja näytin kädessäni olevia sinisiä huiveja, että näitäpä hyvinkin ja sinisiä boleroja. No niitä heillä ei kuulemma kuitenkaan ollut, joten sanoin, että no, kierrän kuitenkin vielä katsomassa, mitä heillä on.

Kierroksen tehtyäni, sama myyjä tuli nyt vastaan vahingoniloisesti nauraen, heh heh, kun en sitten löytänyt mitään muuta ja kysyi todella tylyyn sävyyn: mitäs sä nyt meinaat noiden huivien kanssa? Todella tuntui siltä, kun minun olisi pitänyt siinä samalla päättää otanko vai jätänkö. Myyjä todellakin tuntui tarkkailevan, etten vaan varasta mitään. Sanoin siihen aika kylmästi, että minulla on asu mukana, että kokeilen näitä huiveja sen kanssa.

No menin sitten sovituskoppiin vaihtamaan asun päälle ja ihan myyjän kiusaksi vedin verhon auki, että näkee, että minulla todella on asu mukana ja etsin sinistä huivia. Hah, paras oli, kun aukasin verhon, niin myyjä istuu tuolilla siinä vastapäätä! Siis ihan totta, minua ei näköjään voinut hetkeksikään jättää silmistä?! Toisaalta mietin, että onko heillä provikkapalkka, jos näin kiinni koko ajan ollaan asiakkaassa. Tosin tylyyn sävyyn.

Kun sitten aukasin verhon, myyjä oli oikein ihmeissään ja sanoi, että ohhoh, onpas hienot korkokengät... Ja kas kummaa, palvelu alkoi pelaamaan oikein oikein hyvin. Tiedä sitten, mistä muutos!? Myyjä tuli auttamaan huivien kanssa, sanomaan mielipiteensä, ja kävipä vielä hakemassa takaata lisää. En yleensä tykkää ostaa mitään tuollaisista kaupoista, jossa tunnen palvelun olevan minua kohtaan ala-arvoista, mutta huivi kyllä sopi, joten oli sitten pakko vain ostaa, ja toisaalta myyjän palvelu oli loppua kohden ihan hyvää. Maksettuani hän vielä sanoi, että jos juon kahvia, niin tuolta voi ottaa.

En vain ymmärrä, mutta kyllä tuollaisen tylyn palvelun täytyy johtua vain siitä, että myyjät luulevat minua hirmu nuoreksi ja ajattelevat, ettei tuo nyt ainakaan mitään osta.

Kerran kävin nimeltä mainitsemattomassa silmälasiliikkeessä etsimässä aurinkolaseja. Ihmettelin niitä aluksi ihan yksinään, ja ihan hyvä näin. No sitten jossain vaiheessa kiinnostuin joistakin vähän enemmän, ja sovittelin sitten pelkästään niitä. Missään vaiheessa ei kukaan kassoilla olleesta kolmesta myyjästä tullut kysymään, voiko auttaa. Toki olisin voinut itsekin mennä kysymään apua, mutta sen verran pitkään olin jo siinä ollut, että halusin oikein testata kuinka kauan menee, ennen kuin joku heistä tulee kysymään. Aikaa meni taas, liikkeessä ei tosiaan ollut muita asiakkaita (aika harvinaista), kunnes sitten hetken päästä tuli eräs keski-ikäinen nainen sovittelemaan niin ikään aurinkolaseja. Häneltä tultiinkin heti kysymään, tarvitseeko apua, vaikka minä olin siinä ollut paljon kauemmin. No, myyjä sai naiselle myytyä lasit, ja ostotapahtuman jälkeen, hän ei edelleenkään tullut kysymään tarvitsenko apua, vaikka hän oli minut siinä jo nähnyt kauan laseja sovittelevan. Kunnes sitten eräs ilmeisesti tauolta tullut nuorempi myyjä tuli samantien auttamaan.

Onhan näitä muitakin ihan samanlaisia palvelutapahtumia kohdalleni sattunut, mistä lie johtuu, tai sitten olen vain erittäin huono-onninen saamaan hyvää ja laadukasta palvelua. Välillä jopa oikeasti tekisi mieli kysyä, mistä tuo johtuu, että minkä ikäiseksi he minua oikein luulevat. Itse kun toivoisin, että melkein jo kolmekymppisenä myyjät voisivat kysyä ja puhua asialliseen sävyyn...

Juustoinen Chili con Carne -makaronilaatikko

2011-05-05T16:54:00.003+03:00

Päätin tällä viikolla tehdä ihan perinteistä makaronilaatikkoa, mutta tulipa sitten mieleen, jos tekisinkin sen sijaan juustoisen makaronilaatikon. Vein idean siitä sitten vielä vähän pidemmälle, nimittäin päätin lisätä jauhelihaan myös jotakin ekstraa. Näin ideasta kehkeytyi juustoinen Chili con Carne -makaronilaatikko.

Kaupasta lähti tällaisia aineksia makaronilaatikon tekoa varten (mausteet kylläkin löytyivät jo valmiiksi)

Tuon Knorrin Chili con Carne -sekoituksen olisi voinut yhtä lailla korvata eri mausteilla.

Makaronit kiehumaan

Jauheliha pannulla ruskeaksi

Lisää jauhelihaan:

salottisipulit
Chili con Carne -sekoitus
lihaliemikuutio/mausteita (?)
kidneypavut (osan voi jättää esillepanoon)
muutama siivu koskenlaskijaa (voimakas antaa paremmin makua)

Kun makaronit ovat valmiit, tyhjennä ylimääräinen vesi ja lisää suolan lisäksi sekaan pari siivua koskenlaskijaa. Sekoita kunnolla. Jo kahdesta siivusta saa juustoista makaronia aikaan.

Tämän jälkeen lisää osa makaroneista vuokaan ja

lisää pari siivua koskenlaskijaa makaronien päälle.

Sen jälkeen jauheliha-Chili con Carne-sekoitus päälle

Sitten loput makaronit ja kidneypavut

Tämän jälkeen paloittele pari siivua koskenlaskijaa ja sekoita palat korppujauhoissa,

lisää ne sitten makaronien päälle.

Sitten lopuksi kaadetaan päälle vielä muna-maitosekoitus,

ja sitten uuniin n. 200 asteeseen n. 30-45 minuutiksi,

kunnes makaronit ovat sopivan ruskeita.